Galleristin asunnon korjaustapetointi olikin ennustettua ongelmallisempi: Galleristi on  arvioinut väärin menekin ja tapettia oli jäljellä vain kapea soiro. Onnettomuudeksi myös tapettien hovihankkijalla (Bauhaus) ei ollut varastoissaan enää ko laatua. "Nyt otti ohraleipä", tuumi Tanekin ja päätti samalla, itselleen peräti oudon lujasti, että kyllä hätä keinot keksii. Hän nimittäin uumoili, että nurkan alta voisi saada esiin muurauspinnan... Ja tuumasta toimeen! "Tällä tempulla saamme tostakin akasta hiljasemman", hän pohti ja alkoi työhön. Kun Galleristi sitten tuli arvoimaan lopputulosta, ällistys oli melkoinen. Kakluunin takaa pilkisti valkoiseksi rapattu seinä ja pahiten rypyillä ollut seinänosa oli sileämpi! "Kyllä tähän vielä jäi hiukan ruttua  ja yksi saumakohta paha kyllä tuli lisää", ehähti Tane myöntämään.  "Parempi myöntää heti, niin tekee myönteisen vaikutuksen", tuumi tämä hivenen filunki mies.


Galleristi oli sanaton... hetken. Ja sitten hän totesi, "Kyllä nyt on paikka muna-anjovisvoilevälle, tai jos minulla ei nyt juuri ole siihen aineksia, kelpaisiko katkarapusalaatti?" Kyllä kelpasi ja sen päälle Tane päätti vetää viimeisetkin pisteet kotiin kysymällä, olisiko vielä jotain muuta apua tarvittu? Ja apuhan on aina tarpeen! Galleristi oli Brysselin hankintamatkaltaan löytönyt design-valaisimen ja hän toivoi sen ripustamista kattoon, jotta saisi käsityksen sen sopivuudesta. "No näitähän on tehty" ,totesi Tane ja asensi mielestään Mallinalun valaisimiakin oudomman härvelin kattoon. Tässä vaiheessa lamppu laitettiin vain pintajohdotuksella, koska asunnon listoitus on vielä kesken.



No niin. "Päivän  hommat olikin sitten siinä", mietti Tane tyytyväisenä katkarapuannos mahassaan ja suuntasi - minnekäs muualle kuin Huikka ja Kulaukseen raportoimaan viimeisimmästä valloituksestaan.

(Lammppu onhetken mieljohteesta väsätty Ikean jouluvalosarjasta)