"Tätä ei oikein meikämanne ymmärrä", totesi Tane, kun Pitsilinnan pihalle kaarsi paikallisen Kosketinsoitinliikkeen auto ja sieltä purettiin pahaenteisen suuri paketti. "Kontti tuo on", tuumi tunnetusti kaikkea turhaa rahtaamista kaihtava mies, mutta ei ehtinyt paeta Gallersti Judith af Nådendahl-Åbon mahtikäskyä. "Ensin varmistetaan, että tämä kallisarvoinen soitin mahtuu sisälle, ja siinä Tane on nyt varmaan avuksi. Eli mitataan oviaukko. Kai Tanella on mitta? Luulisi nyt kumminkin löytyvän, vaikka kellari sotkussa onkin". Paikalle olivat myös kutsutusti saapuneet Villa Charlotten Rouva, Pankinjohtajan parempi puolisko ja Kirjastonhoitaja, jotka odottavin mielín seurasivat manööveriä.
"Tuon miehen ei sitten kannata antaa koskea koko soittimeen", neuvoi Villa Charlotten Rouva. "Se on vaaraksi, kuten kaikki tuon miehen käsissä, vaikka hyvää tarkoittaakin - mutta pakkauksen avaamisessa ja roskien korjaamisessa hän kyllä on hyvä ja tarpeen", painotti vielä ja siirtyi Galleriaan, jossa ensimmäinen konsertti oli luvassa heti seuraavana viikolla. Flyygelin saaminen paikalleen olikin odotettua suurempi asia. Paikalle oli kutsuttava Palolaitoksen miehet, jotka firapelityönään komistuksen lopulta sisään taikoivat. Tanelle ei jäänyt lopulta muuta kuin talon alaoven ja Gallerian ovenkarmien poistamien ja paikalleen takaisin laittaminen ja roskien ulosvieminen. Olipa Galleristi peräti varannut olustakin apuun - paha vain, sitä jäi hiukan nauttimatta tuopposeen tuolin päälle, kun Galleristi hätisteli jo pois. "Kiitos vaan Tanelle, nyt on hyvä. Minä jatkankin sitten tästä. Ei saa vaan koskea flyygelin pintaan, tulee rumia jälkiä"
"No niin, kylläpä se kiiltää kauniisti", totesi Galleristikin, kun kaikki oli onnellisesti ohi. Musiikillisesti lahjakas veljeni Johan af Nådendahl- Åbo lupasi sitä heti kokeilla tänään", selosti ystävilleen, jotka istahtivat illan suussa kuuntelemaan ensimmäisen konsertin suunnitelmia. "Siitä tulee joulualusajan traditio Turun taidetta arvostavien ihmisten tarpeisiin. Uskon, että sillä myös lisään myyntiäni, jota hieman lama-aika on hidastanut", selosti vielä. "Jag ska hämta lite konjak ny", sanoi Pankinjohtajan Rouva innoissaan, ja riensi käväisemään miehensä ehtymättömällä laatukaapilla. Takaisin tullessaan jo posket punersivat, "Nå jaa, minä litet maistoin, kun piti olla säkert, että on bra kvalite. Så, skål ny på den saken".
"Oletteko muuten katsoneet vintiltä" , sanoi Kirjastonhoitaja ihan pieni pahanilkisyys äänessään, "Taitaa meidän Pitsilinnasta tulla oikein musiikkikeskus - siellä on lisää musiikkivälineitä, kuulemma K-kauppiaan perheen pikkupojalle tuleva joululahja ja muutakin". Hiukan nousivat ystävysten kulmakarvat, sillä kyllähän tasokas taloyhtiö aina yhden flyygelin kestää, mutta että...
RUMMUT....
Nämä musiikkilaitteet olivat aivan sattumalöytö tänään Turun Pienestä kirjakaupasta. Mikä upeinta, tajusin vasta kassalla, että flyygeli on soittorasia, josta saa valittua useamman melodian, lähtien "Paljon onnea vaan" ja päätyen Casablancan "A kiss is just a kiss" - näitä ei voinut olla hankkimatta!
