Villa Charlotten Rouva oli kuusenkoristelupuuhissaan. "Minä laitan kuusen yleensä paria päivää ennen aattoa kuntoon. Ehtii sitten siitä nauttia kauemmin". Herralle tilaisuus oli kauhistus. Kuusenvalojen kanssa tuli aina sanomista, kun ne pitää asettaa tasaisesti ja niiden pitää olla suorassa. Sovun säilyttämiseksi Rouva olikin pyytänyt Tanea ja Opiskelijanuorukaista apuun, jotka autotallissa olivat ne asettaneet. Tosin ilman Rouvan läsnäoloa, mitä Opiskelijanuorukainen tohti heti alkuun epäillä virheeksi. "Tästä tulee vielä sanomista", totesi hän kun miehet asensivat kaksi 16 kynttilän valosarjaa kuuseen. Tanen keksintöä oli asentaa kynttilät siten, että kuusta pidettiin lattialla makaamassa. "Ei tartte kiivetä ja huiskia tikkailla niitä kynttilöitä yli kuusen", totesi tämä kaiken tietävä miekkosemme. "Kiinnitä sinä se toinen sarja sinne toiselle puolelle, minä laitan tämän toisen puolen, hyvä tästä tulee, ja päästään tuopposelle nopeammin". Kun Rouva tuli autotallille, olivat kynttilät paikoillaan ja kuusi tanakasti jalassaan pysytyssä. "JAHA", totesi Rouva ja veti henkeään kuusensa nähdessään. Kynttilät olivat paikoillaan, vieläpä perin tasaisen oloisesti. Tane jo ehti hykerrellä olusen ja voilevän toivossa, mutta toisin kävi. "NÄMÄ KYNTTILÄT OVAT VÄÄRIN PÄIN", kuului jäätävä tuomio. "Nehän roikkuvat ALASSUIN tuossa kuusessa. Ettekö te ole ennen nähneet kynttilöitä, mitä? Enkö minä sanonut, että odotatte, että tulen antamaan ohjeet". -  Mitäpä siihen miehet mitään lisäämään. Niin oli käynyt. "No niin, totesi Rouva, "nyt korjataan tilanne ja sen jälkeen kuusi tuodaan sisään. Tässä on vielä tähti, sen voi laittaa jo nyt, kun kuitenkin joudutte kiipeämään tikkaille.  - Ja miten niin, että laitatte kynttilät siten, että kuusi makaa maassa. EI KÄY, siinähän menee vielä oksia poikki" . "Niinpä niin", pohti Opiskelijanuorukainen, "Tikkaille jouduttiin kuitenkin". Kun  lopulta kuusi kannettiin sisään, oli Herra eteisessä vastassa ja hetken vaimonsa raporttia kuultuaan lähetti kovin myötätuntoisen silmyksen ovella seisoville  "jouluapulaisille"  ja sujautti Rouvan huomaamatta Tanen käteen jotakin.

"Tässä se nyt sitten on, meidän joulukuusi", hykersi Rouva tyytyväisenä. "Minä kutsuin Pankinjohtajan ja Rouvansa joulunaluskahville, niin voimme sitten samalla viimeistellä aaton suunnitelmat. Joulurauhaa pitää mennä kuulemaan, tosin on ennustettu kovaa lumituiskua, mutta se sitten nähdään. Tulehan kultaseni nyt katsomaan tätä kuusta, minusta tämä on tasaisempi kuin viime vuonna. Laitan meille joulumusiikkia soimaan. Haluaisitko maistaa Hallin hyvää joululimppua ja maksapateeta, illallinen on vasta sitten kun vieraat tulevat. No niin, ja lasi valkoviiniäkin varmaan maistuisi. Eikös ole mukavaa, kun valmistelut ovat jo näin pitkällä". Herraa ei joululimpun ääreen kahta kertaa tarvinnut pyytää. Pohti siinä limpunsiivu suussaan, että ensi jouluna taitaa Tane tarvita hiukan enemmän joulun kirjekuoressa...

Tällä tarinalla on perustansa ihan oikeassa elämässä: työpaikkamme laitosmiehet asentelivat joulukuun alkupuolella ulkokuustamme paikoilleen. Näkymä kuuseen on suoraan ruokasalimme ikkunoista ja kuinka sattuikaan, olimme juuri syömässä ja seurailimme tätä merkittävää tapahtumaa. Kolme miestä ja kuusi maassa makaamassa, paljon johtoja, paljon hyörinää. Kun kuusi sitten saatiin paikalleen ja valotkin syttyivät , olimme iloissamme. Sitten miehet ulkona alkoivat liikehtiä hiukan kummastuneen näköisinä kuusen ymärillä. Ulkokynttiät olivat todella väärin päin, lamput sojottivat alaspäin. No, tikkaat siinäkin haettiin ja tilanne korjattiin. Oikein ruokasalissa taputimme suoritukselle ,D