Meillä on Mieshenkilön kanssa sopimus: kumpikin huolehtii kerran kuussa jokin sellaisen asian, joka tehdään ja koetaan yhdessä. Sitä sanotaan parisuhteen hoitamiseksi. Olen lukenut jostakin, että semmoista  tarvitaan. Se voi olla elokuviin meno, iltakävely mäen takana olevaan taidemuseoon, "ulkona syöminen"  eli mitä tahansa, kunhan se ei liity työhön ja kunhan se tehdään kahdestaan. - On jäänyt hiukan huonolle tolalle suhdehoito viime aikoina ja niinpä siitä siten perjantaina työmatkalla keskusteltiin ja päätettiin samalla  piipahtaa askartelukaupassa.  Askartelukaupan vieressä oleva elokuvateatteri ei tuntunut tarjoavan viikonlopulle mitään kiinnostavaa. "No mennään huomenna (lauantaina siis) hankkimaan yhdessä ne pölynimurin pussit", keksi Mieshenkilö kasvot kirkastuen. "Sehän on yhteinen seikkaílu, kun etsitään niitä valikoimissaan pitävä myymälä" (se on ollut aina meille todellinen ongelma). Ehdotus oli niin mykistävä, että en saanut sanaa suusta. Aamulla sitten lähdettiin seikkailemaan. Kun pölypussit oli löydetty, olin ehtinyt keksiä uuden parisuhdetta hellivän idean: "Mennään kirpputorille, siellä on kivaa aina". Ihan samaa mieltä ei auton vieruspenkillä istuva Mieshenkilö ollut, mutta suostui. Tässä yhteiset löytömme:

Vallan kerrassaan upea vanha matkalaukku, jossa lukotkin (melkein) molemmat toimivat. Avainta ei ole. Mutta kiinni pysyy, kun taiten lukkoja hiukan houkuttelee. Pölyistä putsattiin ja nahkareunoja kiillotettiin ja sisuksen revennyttä paperipäälistä hiukan sieltä täältä liimattiin (yhdessä tietysti!).

Mieshenkilö jopa SILITTI laukun sisällä olevat sisältöä kiinni pitävät  hihnat. Tässä kuulema tullaan säilömään tärkeitä sarjakuvalehtiä. En pane vastaan. Onkin siihen tosi hieno säilytyspaikka.

Lisälöytöinä kaunis lasivati ja tuo oikeanpuoleinen lasinen pikkukaadin, joka paljastui voisulan kaatimeksi. En ole koskaan tiennyt, että sellainen kotiin tarvitaan, mutta tämä oli pakko saada, niin kaunis se oli.  F.D. Ommanneyn kirja Valaanpyyntiä Eteläisellä jäämerellä on vuodelta 1940 ja oli erityisesti Mieshenkilön mieleen.

Mieshenkilö löysin eurolla itselleen mieluista musiikkia. Ihka oikea kasetillinen Anita Hirvosta. Kansikuvasta päätellen kyse on aika nuoren Anitan teos, vuosimallia 1983.  Kotimatkalla Mieshenkilö vielä veti ässän hihastaan ja ehdotti retkipäivän päätteeksi yhteistä ateriointia kotimme lähistöllä olevassa mukavassa ravintolassa. Kyllä oli helppo suostua.

Päiväunen suloiseen nirvavaan vaivuin Anitan Niin kuin paita ja peppu lallatuksen säestyksellä.