Verstastauosta huolimatta yritin minäkin hiukan minipääsiäistä järjestää. Hankin Jatan  herkkuja jo jokin aika sitten ja tein joitakin tärkeitä hankintoja viikonlopun kokousmatkalla Helsingissä.Saaliiksi sieltä löytyi Mannerheimintien Suomi-kaupasta tarpeelliset kevätjalkineet ja lisäksi kokousravintolan  varastosta komea viinilaatikko (hoksasin kysyä niiden perään,kun niitä oli rekvisiittana siellä sun täällä ympäri ravintolaa). Kuvassa näkyvät pienet sikarilaatikot ovat samalta reissulta ja niitä sain yhteensä 5 tilaisuutta isännöineeltä yhteistyötaholta. Isommat sikarilaatikot ovat sitten ystäväni Riitan löytöjä kirpparilta - kyllä on taas rakennusaihioita moneenkin ideaan!

Raision kerhomme kokoontui eilen kevään viimeisen kertansa ja sieltä sain pikkupaketista Titan uuden ihmesorvin jäljiltä mitä upeimman peilin. Hentoinen kaunis kuvio salpasi hengen, kun pakettia aukaisin.

Tässä vielä alla Jatan herkkuja ja nuo Suomi-kaupan kunnon lapikkaat. Eivät vedä vertoja Loten  vastaaville,mutta eihän tämmöisiä voinut kauppaan jättää...

Eikä tässä kaikki: Tänään oli kotiin tullessa noutolappu postista ja hivenen ihmettelin,kun en muistanut mitään tilausta tehneeni.  Postitäti Gitta oli "viattoman" näköinen ojentaessaan minulle lähetystä. Ja koska mitään ohjetta siitä, että olisi pitänyt  muutama päivä/yö kärvistellä, ei ollut, avasin noutamani heti kotiin päästyäni:  

Voikos tämän hienompaa olla? Ei voi. Pankaa myös merkille tuo soma servettitellinki. Siihen on tehty Marimekkokuosista oikein servetit (malliservetti oli kassin pohjalla). Oi autuutta. Tämän enempää en tänä vuonna kotia koristelekaan, nämä tuovat tunnelman!

Entäs sitten  omatoiminen tuotanto?  Muutama kassi tuli tehdyksi kevään kunniaksi. Ja sitten sain päähäni tehdä (taas) suklaamunia massasta (ei minun juttuni ollenkaan). Mutta yritettävä oli. Pikkupakko ihan. Lisäksi päätin kokeilla  Askartajan innoittamana suklaamunaan kuuluvan sormuksen tekemistä.

No nih. On se siellä, uskokaa vaan. Sormuksia syntyi kolme, tosin yksi hävisi "taivaan tuuliin" vähän tuskaisemman huokaukseni myötä... Saman taiturin inspiroimana päätin myös vääntää hiukan isompaakin rautalankaa. En tiedämitä tavoittelin, mutta tämmöinen siitä tuli:

Kaipa tämä yrittää olla keväinen hassutus vaikka jonkun mini-kotikokin Walpuria koristamaan. Siinä keskellä roikkuu vispilä,jos ei kuvasta muuten hoksaa ;D

Mieshenkilökin innostui minun touhujani seuratessaan. Hetken puuhailtuaan hän kutsui minut katsomaan uusinta installaatiotaan:

Eikö ole soma - ja vielä Pääsiäismuna siinä mukana! Kyseessä oli ns palvelunsa suorittanut herätyskellomme, joka alkaa näin elää uutta elämäänsä . - Tuo punainen tulee olemaan kinkun paistomittari,sehän on selvä! Ja kellon lasista tulee varmaankin pöytä. Muita en ole vielä ehtinyt miettimään.  Onneksi on Pääsiäispyhät lähellä.  Eli  Hyvää Pääsiäistä ja  lämmintä kevättä kaikille blogissani piipahteleville!