Olin minkeramiikkakurssilla, jonne minut houkutteli  nukkekotikurssin  Titta . Meitä oli kaikkiaan viisi, ja ainakin Titta ja   Merja  ovat raportoineet  savityökokemuksiaan jo ensimmäisen kerran perusteella. Kurssin piti keramiikkataitelija Pipa, jolla oli kädet kirjaimellisesti täynnä, kun meitä jokaista ohjaaman yritti ehtiä. Perustin heti "laattapisteen", johon seurakseni sain Titan, muut kolme alkoivat kaakeliuunia tekemään (minulle ylisuuri haaste). Ajatukseni oli tehdä laakea moderni lasitettu vati ja seinä/lattialaattoja. Viikko sitten sain kolmessa tunnissa aikaan tämän verran:

Kuvassa olevat odottavat ensimmäiseen paistoon menoaan.  Työstämisvaiheessa löysimme pientä rautaverkkoa ja teimme sillä tuota pientä laatoitusta.  Kumpikaan ei ollut tietenkään  hoksannut miettiä etukäteen mittoja eikä sitä, MIHIN itse asiassa tämä laattapaljous olisi menossaan... No, haitanneeko tuo, nukkekotimaailmassahan mitään ei ole liikaa eikä mikään ole turhaa! Viikon päästä eli tänään, siis eka polton jälkeen näytti tältä:

Tällä kertaa nämä oli tarkoitus värittää ja lasittaa - puuha oli kaikkea muuta kuin helppoa. Osan maalasin ja sitten dippasin  lasitusaineeseen ja osan kastoin suoraan samaan aineeneen,  tässä väläys tuloksista:

Mitä opin? Tämä oli mukavaa, ja sitä saattoi tehdä, vaikka ei ollut koskaan mitään vastaavaa tehnyt. Pikkustudio Turun Uudenmaankadulla pursui iloista energiaa ja kaikki tekivät, minkä ehtivät. Seuraavaksi ohjaajamme polttaa tuotoksemme uudelleen ja sitten vasta näkee, tuleeko näistä yhtään käyttökelpoista laattaa. Eniten jännitän tuota  taiteellista isoa vatia.. mahtaako kiiltää, pysyykö koossa... Sanotaan, että suunnittelu on kaiken aa ja oo. Ensi kerralla, jollainen toivottavasti tulee, teen etukäteen suunnitelman, mittaan, lasken ja väritän suunnitelmani ruutupaperille, jotta saan mitat just eikä melkein oikein kohdilleen. - Kiitos kivalle ja positiiville ohjaajalle ja ennen muuta mukaville kanssakurssilaisille!