Tämä Juhannusaatto likenteleekin sitten ihan todella mieleenpainuvinta laatua. Olimme aatonaattona illalla vielä harrastajan tavaratalo Bauhausissa, kun piti saada lisää säilytyslokerikkoja kaikelle pienelle hankitulle tarvikkeistolle. Vanhat säilytysrasiat alkoivat olla liika täysiä, samoin kaikki pöytäpinnat. No, kaupassa Mieshenkilö häipyi "omille teilleen", kun minä hartaasti vertailin eri laatikko/lokerikkomalleja. Kun seuraavaksi tapasimme, oli hänellä kohtalaisen iso paketti kainalossaan ja tyytyväinen hymy huulilaan. "Tämmöistä olen jo pitkään halunnut" ,oli toteamus eikä tuollaiseen vakaaseen mielipiteeseen ollut vastaanlaittamista.

 

Tässä se sitten on: Ihan oikea minikokoinen kotisaha/sirkkeli. Toimintoja en tarkemmin osaa selostaa, mutta ainakin sillä saa sahattua tasaisesti, rimaa ja lautaa syntyy. Ja miten keveästi taipuu haluttuun mittaan tuo Bilteman kova lauta! Voi siskot, olisitte suorastaan kateellisia, jos tietäisitte, miltä tuntuu askarrella, kun toisella puolella pöytää istuu ihminen, joka  vain tuijottaa ja odottaa, että saisi sahata... Tätä jatkui  pitkin aattopäivää ja lopulta tein sen, minkä nainen voi pitääkseen tilanteen Juhannukseen sopivan leppeänä. Annoin lautavarastoni parasta laatua ja pyysin tekemään ohutta ripaa (en yhtään tiedä , mihin sitä tarvitsen), eri levyisinä tietysti, että saattoi koneenhoitaja tehdä säätöjä koneeseen... Jo vain alkoi saha (ja Mieshenkilö) laulaa, puru lentää ja rimaa tulla ;D

On muuten kone niin hieno, että kun ohjeet oikein tarkkaan sitten tuli koneenkäyttäjän taholta luetuksi  (vasta kun hirveä sahanpurukerros peitti ison pöydän ja myös lattian), voitiin purua sylkevä tötterö liittää suoraan pölynimuriin. Siinä sitten kesken sahaamisurakkansa Mieshenkilö totesi (olkaa nyt tarkkoina): "On se tosi kiva, että vaimolla on tämmöinen harrastus, että mies voi ostaa koneita".  Ja sitten vielä lisäsi hetken päästä, "Olisiko huomennakin jotain sahattavaa?"

Tuossa vaiheessa tuntui paremmalta olla keskittynyt ihailemaan "synttäriswappiin" liittyneitä  lisäaarteita:

Äidiltäni sain tuon aarrekirjan ja Riitta-ystävältäni tuon kupin tasseineen - kumpikin liittyy itselleni mieluisaan harrastukseen. Kirjasta näkee, mitä kannattaa metsästää ja kuppi on yksi keräilykohteitani.

Näillä mietoksin huomisen haasteita kohti!