Tämä kalenterivaihto oli minulle ihan ensimmäinen. Minulla oli ilo vaihtaa se suuresti arvostamani Marian kanssa.  Tässä vaiheessa en voi muuta kuin kiittää Mariaa toinen toistaan mukavimmista luukuista ja ennen muuta siitä, että niin monessa on Marian oma kättentuote. Vaihto oli mukavaa puuhaa, ja kun sen suunnittelun ja valmistelun aloitti heti tammikuussa, ei tullut paniikkia. Kiitos myös Maijalle, Heinille ja Annevelle, joiden kanssa vaihdoin muutaman yksittäisen luukun.  Tässä vielä yhteenveto aatonaaton ja aaton ihanuuksista.

Marian luukusta 23 tuli ns haastepaketti:

Jouluaattona aukaisin Marian, Anneven ja Maijan luukut:

Marialta

Kaunis, Marian itsensä maalaama ja heloittama kaappi, jonka sisällä on nukkekoti. Uskomattoman kaunis.

Annevelta olikin monta pussukkaa, jotka olivat toinen toisiinsa narulla kiinnitettyinä. Jokaisessa oli lappu, jossa ilmaistiin avaamisen ajankohta. Yhden avasin "yöllä" (siis kinkkua paistessa), toisen "aamulla", mutta sitten loput vasta aattoiltana, päivä oli niin täysi tohinaa, että säästin kaikki iltaan.

Näistä pikkupakkauksista sukeutui toinen toistaan mukavampia yllätyksiä. Sydämeni vei kertalaakista tuo sininen kassi, sen sisällä ollut termari ja etenkin sen kaksi voipaperiin käärittyä eväsleipää. Ja tuo oikeista kuivatuista kasveista tehty kirjanen, voi hyvänen aika, miten se on pikkiriikkinen ja niin aito. Suuri oli murheeni, kun kultakala-astia oli rikki - ilmeisesti itse onnistuin pakkausta avatessani jotenkin rutistamaan liikaa (olivat siis TOSI tiukasti teipattuina nämä kääreet, varmaan ihan kiusalla, että vaan kärvistely kestäisi kauemmin, luulen ;D). Mutta siitä, mitä on jäljellä, voi päätellä , että se on hieno. Musta käsilaukku on Opiskelijanuorukaisen tyttöystävän, Kondiittorin. Bonsai ja sen vierellä oleva pikkiriikkinen kori hedelmineen menivät jo paikoilleen heti aamulla. Kirjastonhoitaja halusi ne. Kiitos Annevelle!

Edit : Anneve vihjaisi, että mahtaako tuo hieno käsilaukku ollakaan Kondiittorin... Sisään kurkkaamalla paljastuikin jotakin, mitä eilen illalla väsyneenä mutta onnellisena en ollenkaan hoksannut:

Taskumatti. Kyllä laukku on ihan selvästi joulurauhan julistukseen vahviketta mukaansa ottanut Pankinjohtajan Rouvan. Hon förstor på kvalitet, ja visst! Näytttää elegantin arvokkaalta;D

Maijan pikkupakkauksen sisältä kääriytyivät seuraavat ihanuudet:

Munakenno, uskomattoman hieno, piparimuotit, tyyny ja kaunis enkeli. Munakennoa olen käännellyt ees ja taas enkä voi käsittää, miten se on tehty. Villa Charlotten Rouva halusi sen heti leipomispöydälleen ;D. Kiitos Maija!

"Virallisen" kalenterin lisäksi saapui postista Marialta jouluiseen asuun puettu pakkaus, jonka aukaisin sitten jouluaattoiltana (siinä kun ei ollut luukun numeroa ;D).

Hieno kristallikruunu. Uskoakseni tämä voisi olla 1:1 joulukuusenkoriste, mutta sen kun kiinnittää 1:12 talon kattoon, on valaisin sähkövetoja vailla valmis (voisikohan joskus tehdä semmoisen kalenterin, että esim. joku antaisi sähköasennuksia yhdessä tai kahdessakin luukussa...).

Jouluaattoiltaa sulostuttivat myös sitten muut ystäväni. Pakkaukset kiusasivat jo joulun alla, mutta kun niissä ei ollut numeorita, aukaisin Gittan, Eijan ja Sarin vasta kun  ilta oli jo myöhä ja vieraat poistuneet

Gittan pakkauksen päällä oli kaksi pientä lumiukkoa. Eikä se mitään, mutta kun aukaisin tuon pakkauksen, ilmeni, että sen sisällä oli useampi käärö, joissa oli luukkujen numeroita... eli olisin voinut olla kärvistelemättä...

Pistelty matto ja tyyny saivat hengähtämään syvään, sillä näitä olen kaihonnut,   mutta en itse pysty, vaikka niin kovasti haluaisin. Voi ihme, nyt  minulla tämmöiset on!

Ja lisäksi vielä jouluenkeli, piparipurkki ja tuo viehko pitsiliina ja pikkiriikkinen kakkulapio! Kiitos Gitta!

Kaimani Eijan paketti:

Pärekori, kirves,jouluinen oksa ja keppihevonen, kaikki tuiki tarpeelliset, kiitos Eijalle!

Ystäväni Sari Nousiaisten suunnalta oli laittanut ilmiselvästi Villa Charlotten Herran  tyyliin kuuluvan konjakkisetin - ja kuten aina, pikkiriikkinen kortti täydentämässä jouluniloa, kiitos Sarille!

 

Veljeni  oli kotistudiollaan tarttunut taas haasteeseen ja kääräissyt pakettiin siskonsa iloksi tuotteen, "jota ei kuulema ole Villa Charlottessa tai Pitsilinnassa nähnyt". Oikeassa oli velipoika ja nyt se minulla on:

Käsin tehty akvaario, tinajuotossaumoin, vihreä akvaariovalaisin, ja se mitä ei kuvasta näy, yksi kannen nurkka on hiukan viistoon leikattu, kuten ainakin minun lapsuudessa tapaamissani akvaarioissa oli. Vierellä siinä vielä myös itse vasiten valmistettu tuikkualunen. Kuulema mutterin päälle taivutettu ja uunissa sulatettu. (Sormus on Mieshenkilön antama, monta vuotta sitten, nyt mittatikkuna ;D). Tässäkään ei ole sähköjä...eikä kaloja...eikä kasveja... eikä vettä. Oli kuulema veljen ja vaimonsa tiedossa nämä puutteet, mutta totesivat, että äkkiäkös minä ne sitten itse teen... Kiitos veljelle ja vaimolleen tästä mieluisasta yllätyksestä.