Kohta alkaa joululoma. Ihan tulee mukavasti katkomaan melkoisen vilkkaan syksyn. Töissä tänään koin iloisen yllätyksen. Sain kauniin joulutervehdyksen  lähimmiltä työtovereiltani:

Lempijoulukukkani valkoinen amaryllis ja mikä liikuttavinta, sen mukana oli pieni kortti

Tätä avatessani sain nieleksiä kyyneleitä, niin  mukavalta tuntui. Kotiin päästyä hymyni vain leveni, kun tajusin, että kukka-asetelmaa tehdessä oli aika lailla tarkkaan mietitty minun tapani hyötykäyttää kaikki mahdollinen:

Riivin asetelmasta heti irti (anteeksi ) kauniit helmet (itse asiassa ne niin kuin hiukan alkoivat itsekseen purkaantua ja pelastin loput), niitä pitelevän vihreän ohuen rautalangan (tulevaa kasvien runkoa) ja nuo kultahippusilla päälystetyt hienot koristekepit (niistä tulee upeita taulun kehyksiä). Jos ihmettelette kuvan vaaleanpunervaa valoa, voin kertoa, että se on Mieshenkilön aikaansaannosta. Meillä  tiskipöydän yläpuolella oleva keittiön valo (putkisellainen) tuli tiensä päähän ja Mieshenkilö lähti ostamaan uutta. Ylpeänä suorituksestaan hän sitten sen kiinnitettyään kutsui minut kehuja antamaan. Tuomio oli välitön: "Miten tää valo on näin kummallisen punainen"?  Sitä ei mies muka ollut huomannutkaan. Nopeasti suorittamani roskiskatselmus paljasti koko synkän totuuden. Kysessä on akvaariolamppu...  No nyt voisi kuvitella, että meillä on keittiössä jouluvalaistus ;D