Ei tule joulua ilman pikkumiesten kanssa tehtyä taloa, se on varma. Tänään oli se hetki. Vanhasta viisastuneena tein rakenteet valmiiksi eilen, jotta päästiin tänään HETI puuhaan. Leivontablogeissa aina näkyy kuvattavan tekeminen vaiheittain, niin myös tässä:

Yksi talo, kaksi miestä - siis kumpikin tekee puolensa, tyyli on vapaa... Vanhempi teki "tykkejä"  (suklaapäälysteistä lakua) tuonne alalaitaan (melko raakaa peliä tulosssa siis...)

Pienemmällä oli muut metkut mielessään...

Kattoa myöden tulollaan aika perinteinen...

Vaiko sittenkään...

Pysytyksessä sitten tarvittiin Mieshenkilöä sokerin sulatuksessa ja saumat saatiin aika suoraan...

Paitsi että kattopala repesi ja sitä paikattiin sokeriliimalla... Tykitkin katosivat  - taisi tulla rakentajalle mieleen, että ehkä joulutalossa ei sovi tykkejä olemaan (ainakin  vauhdilla hävisivät ns parempiin suihin).

Viime vuonna oli erikoisuutena kissan luukku. Mielestäni oheinen ikkuna on melko lailla omaperäisesti paikkaansa istutettu ikän kuin luukkumaisesti sekin...

Samaa hyväntuulisuutta henkivät kaikki ikkunat...

Pientä tuuletusvaraa piti tietysti jättää...

Ei voi muuta todeta kuin että joulumieli  tuli kaikille, hyvä tuoksu on koko asunnossa, selvittiin ilman palovammoja ja saatiin aikaseksi tupa, jonka totesimme olevan "parhain tähänastisista". Olette varmasti samaa mieltä ;D  Lopuksi tehtiin piparit äidille ja isille. Näitä äidille tehtyjä tulee kyllä mummonkin ikävä, mahtaako äitinsä laittaa ne raameihin?

Ripset ja kaikki (tekijän ikä 11 v ja hiukan päälle) !

Tämän tekijä täyttää kuukauden kuluttua 10 v. Ja nämä muotokuvat syntyivät ihan itse miettien ja tehden...  Eikö olekin ihanat!