Mitä olisi joulu ilman talonrakennusta? Jollakin tavalla tuntuu, että vuosi vuodelta rakennushomma ikään kuin sujuu jouhevammin. Tykötarpeet pysyvät suunnilleen ennallaan:

Talo puoliksi, karkti puoliksi,ohjeet vielä varmuudeksi pöydällä ja sitten taiteilijat töihin!

Nuoremman taitelijan talonpäätyä tässä (ikä kohta 11v) .

Hymynaama tuossa harjan alla sulattaa sydämen, eikös vain? Materiaalin kanssa ei ole nuukailtu, sen verran nopeasti tyhjenivät nuo kuorrutstuubit (osasyynä uskoakseni myös se, että valvovan silmän osuessa muualle tahnaa pursotettiin suoraan omaan suuhun pöydän molemmilla puolilla).

Vanhemman puolikasta tässä (isoveljen ikä on 12,5 v). Järjestelmällistä olla pitää...

Mieshenkilön osallistuminen rajoittuu perinteisesti sokerin sulatukseen ja liimausprosessin valvontaan. Tällä kertaa selvittiin ilman vahinkoja, mitä on pidettävä hyvänä saavutuksena.Peltipurkki toimittaa tuen virkaa.

Alla nuoremman  näkemys talon pääsisäänkäynnistä: Huomatkaa oven päällä olevat pyöreät korvat  (keltainen ja vihreä) ja sen keskellä suklaa-laku nenä - Siis hiiri on tämä hahmo. Oven tarkoitus oli olla paremmin kiinni, mutta liistraantui hiukan liika nopeasti ja jäi vinksalleen. Mutta siinä on siis hiiren pitkulaiset hampaat, jotka ensin olivat valkoisella karkilla, kunnes taiteilija tovin harkittuaan vaihtoi ne keltaisiin ("Eihän hiirellä ole valkoisia hampaita, ne on keltaiset", selitti minulle, ja nassutti valkoiset hampaat parempiin suihinsa).

Päätimme myös tehdä trendikkään kuusen pihalle. Eikä tahtia juurikaan haitannut, vaikka muotteja ei kovin paljoan eri kokoja ollut. Niitä olisi tässä kuusessa tarvittu, mutta kuten huomaatte, siinä seisoo ja pysyy. Hiukan on vinossa, mutta ihmekös tuo, tällä tuulella;D

Tänä vuonna tuuletusuakko päätettiin laittaa mahdollisimman ylös:

Katon harja oli mielestämme paras paikka siihen tarkoitukseen. - Ei riittänyt valkoinen massa reikää peittämään, vaikka ensin yritin, mutta niin kuin Innon Marko aina sanoi, "Mitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa".  Pääsee näin höyryt oivasti ulos ja joskus voi tulla luntakin tupaan -  jouluna voikin, eikös vain?

Perinteiset minipiparit valmistuivat Gittan lähettämän joulukortin muotin avulla. Yritin laittaa piparitontuille hiippalakin päähän (väri on hieman hempeä, mutta ei kai haittaa).

 Semmoiset piparit - joulumieltä kaikille täällä piipahtaville. Ei ole monta yötä enää.