Sain inspiraation. 1:44 talosta ja sen sähköistyksestä (luit oikein). Löysin mallia  Larissan   blogista. Varastossani on  jo jonkin tovin ollut  Titan jyrsimät hieno erkkeritalo ja pikku kauppa. Ei muuta kuin kimppuun vaan. Heräsin ihan vaan muuten ilman herätyskelloa klo 5.30. Aamukahvin jälkeen klo 6.45 aloitin, puolen tunnin tauko  ja sitten taas uudelleen. Hirmuinen into päällä ja mielessä selvä visio, mitä olin tekemässä. Verstaan oven suljin klo 13.45 ja olin aikaansaanut kaksi taloa (ne oli koottu jo aiemmin). Mieliala vaihteli näitä  tehdessä flown hurmoksellisesta  imusta äärimmäisen turhautumisen kautta totaaliseen epätoivoon. Siihen se tunne sitten jäikin. Kun ei osaa niin ei, se on vaan niin.
(Edit: kuvapäivitys 24.8.)

 

Melkein tulee mieleen Muumimaailma, joka ei ihan välttämättä tavoiteeni ollut.  Tuosta pinkistä varmaan kehkeytyy hempeä putiikki... Maalia on myös muissa paikoissa kuin näissä kämmentä pienemmissä rakennuksissa, vaatteet, lattia ja silmälasit mukaan lukien. Loppuun asti viedyissä versioissa näissä Titan taloissa on 0,5 mm terällä porattu reikä (luit oikein) ja sarana, eli ovet aukeavat (eivät siis irtoa joka kerta kun sinne päin henkäisee). Näissä ei ole sitä reikää. Eikä tule.

 

Tapetin laittaminen oli oma prosessissa. Ensin mittaaminen, sitten sovittaminen, taas kerran mittaaminen ja uudelleen  leikkaaminen ja vielä kerran uudelleen. Loputonta mallaamista,  nimittäin millikin on jo  iso erhe. Ja kun tapetti  hirmuisen säheltämisen jälkeen  erkkeritalossa oli paikallaan, huomasin unohtaneeni ikkunat.  Ne olivat somasti tapetin alla etuseinässä. Siis siellä alla, ei aukon aukkoa koko seinässä. Ni-ih. Kirurgin veitsi käteen vaan ja  johan valo pääsi läpi:

 

Jo vain on erikoiset ikkunat, pelkät reijät eikä karmeja ollenkaan (erkkeriosuus on  maalattua pintaa). Nooh, hätäkös tässä, mietin, verhotangot kehiin vaan ja niin kuin Innon Marko aikanaan sanoi, mitä ei voi peittää, pitää korostaa... Mahtaa tulla upeat verhot, uskalsi Mieshenkilökin todeta, kun asiaa hänelle pohdin.

Sen perään ei siltä suunnalta loppupäivänä mitään kuullutkaan.

Sama Innon Markon korostusmenetelmä pitää muistaa, kun taloa katselee ulkoa päin, sillä kovin on ilmastoitu katonrajastaan tämä tönöseni - jotain viherkasvillisuutta mietin peitteeksi laittavani...Ja tikapuut siihen nojalleen, niillä voisi jotain peittää.

 

Mutta mistä ihmeestä teen tikapuut? Ja mistä ne viherkasvit ja köynnökset? Ja ne ikkunanpuitteet sisäpuolelle? Ja ne verhotangot?

Maalipinta on täydellisen kamala ja epätasainen, tosin sotkin siihen mukaan mm hiukan valkoista saadakseni siihen samaa vanhaa näköä, kuin oli Philadelphian upeissa viktoorian ajalta säilyneissä taloissa. Niistä mikään ei ollut muuta kuin kauhtuneen näköinen ja kulunut. Olikohan viisas yritys... Pankaa merkille oven suhteen sama menetelmä,  sekin siis onvanha ja kauhtunut.  Ikkunanpuitteista puhumattakaan.

 

Joo-o. Minulla on vielä yksi Lunby-talo tässä koossa jossakin. En ihan heti etsi sitä käsiini.  Enkä taida yrittää mihinkään niistä sähköistystä. 

Mitenkähän Strömsössä selvitään tämmöisestä tunteesta?