Hankin Lundbyni jo runsas vuosi sitten, kun oli taukoa Villa Charlotten ja Pitsilinnan välissä. Ihan kokeeksi ja "myyn sitten pois, kun alkaa tila loppua" - tuntuu varmaan tutulta ajatukselta monen mielestä. Ensimmäinen Lundbyni on kasvanut 5-kerroksiseksi ja toinen (alunperin 70-luvulta) on ihan ilman lisäkerroksia.

Tässä esimmäinen vielä kesken ja ennen lisäkerroksia, alla näkymä tuloaulaan, veskiin ja yläkerran oleskelutilaan.

Eihän näistä voi luopua - vai voiko?

Tässä pari kuvaa minun "vanhasta Lundbystä", joka on 70-luvun alusta. Löysin senkin Huutonetistä ja onneksi se oli ihan alkuperäisessä kunnossa. Aulan seinässä oli vain tapetti hieman vanhingoittunut ja sen päälle tein panelia. Yläkerran lattiat on kokolattiamattoa, muut lattiat peitin uusilla materiaaleilla, mutta en ole käyttänyt liimaa ollenkaan. Tämän "vanhus" on ainut taloni, jossa on toimivat valot.

Tässä kuvassa näkyy alkuperäiset värit ja myös ala-aulan repeytynyt seinä.

Alakuvassa seinä on korjattuna ja lattia saanut peitteen (ei siis liimattu kiinni). Lamppujen johdot vielä repsottavat.

Valkoinen kalusto on lapsuuden nukkekodistani. Siihen kuuluu lisäksi lipasto, peili-kampauspöytä, piano ja lasten kerrossänky - ne ovat tällä hetkellä tyttärenpoikien talossa - hyvin ovat siellä säilyneet, vaikka poikien leikit ajoin ovat rajuhkoja.

Keittiö on haasteeellinen koota ja laitteiden ja koneiden metsästys on meneillään.

WC on myös kesken.