Huonekalujen työstäminen on ongelmallista - Sinooperin iltakurssilla ohjeen mukaan väkerretty pöytä (spaattelista ja jätskitikuista) näytti kummalta, eikä jätskitikkutuoli sen paremmalta. Idea oli kiva: pöydässä oli lasikansi, jonka alla oli simpukankuoria. Mutta ei sovi spaatteli kanneksi, jääpi sauma ja kun siihen tursottaa kuumaliimapyssyllä (uusi tuttavuus) liimaa, on tuloksena upea klönttinen sauma... Ja jos pleksin liimaa suoraan pöydän reunoihin jää liimat näkyviin... Siinä meni pari iltaa miettiessä, miten saisi siisitimmän ja sitten jo pitikin koittaa tehdä uusi:
Kurssipöytä (vaalea) kenollaan tuolla takana, etualalla oman pöydän jalkojen istutusta. Kotona ei ollut simpiukankuoria (tai oli, mutta niissä oli kaikissa keskellä pieni reikä, ehkäpä tarkoitettu helmiin?), mutta pihakiviä oli. Siispä niitä joukkoon....
Pöydän jaloiksi tuli hivenen soikion muotoiset helmet puuhelmirannekorusta. Huomatkaa vatupassi, sitäkin piti käyttää, kun ei millään meinannut pöytä asettua suoraan - toimi myös oveliaasti painona jalkoja kiinnitettäessä. Seuraavassa kuvassa on mukana se jätskitikkutuoli - malli ja idea on kiva, mutta ilman pehmustetta tehtynä tuli mieleen jonkun kesämajan terassin tuoli... Ja tikkujen liimaaminen yhteen ja rakenteen pysymyminen halutussa mallissa onkin sitten ihan toinen juttu ;D
Kuten vaaleasta pöydästä huomaa, jalat on laitettu ilman mitään tukea tai etulistaa kiinni - ei hyvä ollenkaan... vinoonkin menevät, vaikka kuinka vääntäisi suoremmas.
Tässä sitten studiossa uusi pöytä - on mielestäni ekaksi "ajatuksella" tehdyksi omaksi huonekaluksi ihan mukiinmenevä - pleksi jäi hiukan irti yhdeltä kantiltaan, mutta en enää avaa. Sulkemiseen nimittäin tarvittiin Riitta-ystäväni kärsivällisyys...
Lopullista tämän pöydän sijoitusta en tiedä vielä, mutta kyllä tässäkin ympäristössä sen äärellä yhdet kahvit ja tortut maistuisi!
