"Muistathan sopimuksemme, että sinä autat minua tänään siivouksessa, kun tuo Opiskelijanuorukaisen tyttöystävä Kondiittori ei tänään enää pääse", touhotti Villa Charlotten Rouva aamupalapöydässä. "Sinun tehtäväsi on imurointi ja pölyjen pyyhkiminen korkeimpien kaappien päältä", jatkoi Rouva ja ihmetteli samalla, miksi aamulehden takaa ei kuulunut edes yskähdystä. Nousi sitten rivakasti pöydästä ja  päätti siinä samalla laittaa matot vielä tuulettumaan. "Mikään ei ole niin hienoa, kuin raikkaan tuoksuinen koti jouluaattona", totesi ja ryhtyi puuhaan. Hetken kuluttua Herra liikahti odottavan näköisenä kahvikannuun päin silmäillen . Siihen Rouva: "No, ota nyt se imuri esille ja ala töihin" , komensi .  "Ai minä vai?", kysyi puoliso vilpittömän oloisena. Siihen myrkyllinen katse ja jäätävä toteamus: "Käsittääkseni täällä asuu vain kaksi ihmistä, joista toisen on  parasta toimia niin kuin toinen sanoo. Äläkä hyvä mies kysy jokaisen ohjeeni perään, miksi. Jouluna tehdään niin kuin minä sanon".  Herra huokaisi  (milloin ei niin tehtäisi...) ja ryhtyi toimeen samalla hiljaa mielessään miettien, että onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Nimittäin vaimosta tulee aina joulun alla normaaliakin määräävämpi ja miesrauhasta  ei ole silloin toiveen häivää.

"No niin, nyt meillä on siistiä, eikös olekin? Olen kattanut meille nopeaksi lounaaksi rosollin ja silliä. Soitapa sinä Pankinjohtaja pariskunnalle ja kerro, että nyt voivat tulle. Sovimme Pankinjohtajan Rouvan kanssa, että lounaan jälkeen teemme katselmuksen minun uuteen Joulutupaani. Otahan nyt tuosta itsellesi pieni näkäräinen ja rauhoitu, olet ollut tänään niin ahkerakin". Pikku näkäräinen oli mennä väärään kurkkuun, kun Herra tajusi, että pihalla olisi jokin uusi tupa. Mennessään soittamaan ystäväpariskunnalle hän ei voinut olla kurkistamata pihalle, jossa olikin jo sangen iso joukko koossa. K-kauppias ja rouvansa Hoitaja asettelivat paketteja, Kirjastonhoitaja joi glögiä, Tane veti sähköpiuhoja kuusen juurelle ja Galleristi otti valokuvia. Mitä ihmettä... Baarin Isäntäkin katselin touhuamista naama virneessä ja Opiskelijapoika avusti vanhaa Anni-rouvaa rollaattorilla kulkemaan.

"Siinä se on, minun Joulutupani, josta nyt tulee tradisuun, niin kuin rakas ystäväni Pankinjohtajan Rouva sanoisi",  selosti Rouva. "Tämä uusin ideani on tarkoitettu luomaan aitoa joulutunnelmaa taloyhtiömme pihapiiriin", lisäsi ja esitteli tupaansa innostuneena. Täällä voi askarrella, tehdä paketteja,  valmistaa glögiä ja muuten vain nauttia joulun tunnelmasta".  "Niinköhän tuo on rauhan paikka, kun on minun vaimostani kyse", mietti Herra , "Ja mikään ihan pikkutupa tuo ei olekaan, sähköt ja kaikki ja väkeäkin mahtuu sisälle useampikin".  Samalla vinkkasi Pankinjohtajalle merkiksi, että tämä ymmärtäisi tulla sisään. Näkäräiset odottivat ottajiaan. "Annetaan vaimojen nyt höösätä" , totesivat miehet yhteen ääneen ja menivät Herran työhuoneeseen odottamaan silliaterialle kutsua.

"No men min kära vän, mite ihme sine olet saanut aika. Den här stugan är jättekiva. Ja säkert kan vi olla teellä myös på sommaren, mine voisin ordnata sommarkalaassit också", totesi  Pankinjohtajan Rouva ja otti mielihyvin tarjotun glögikupposen käteensä. Ny käns det så, att julen kan komma. Se on nyt så, ette joulu voi tulla, hyvet ystevet. Skål ja kippis på den saken", iloitsi vielä. Siinäpä sitten sai Galleristikin kutsun maistamaan aatonaaton lounaan silliä ja rosollia, kuulema oli myös erittäin hyvää viiniä tiedossa!