Leskirouva heräsi seuraavaan aamuun mieli innokkaana ja tyytyväisenä. Aamutuntien kuluessa oli moni asia on vääntynyt mielessä uusiksi samalla kun sähkömiehet tekivät valaistuksen johdotuksia. "Odotan vain, että se Tane tulee kaverinsa kanssa ja sitten saan verhot ikkunaan ja akvaarion sisään", mietti aamukahviaan juodessaan. "No niin miehet", tervehti ystävällisesti, kun vielä hiukan aamu-unisilta näyttävät kaverukset saapastelivat sisään. "Voitte aloittaa kahvikupposella ja voileivällä ja sitten on vuorossa verhokoukkujen asennus, kai semmoinen sujuu", kysyi ja näytti koukkuja ja lattialla olevaa imuria. "Minulla on tapana imuroida poranjäljet saman tien", selosti ja antoi koukkujen paikat. Keittiön porauksessa sattui kuitenkin (tätä se Villa Charlotten Rouva siis tarkoitti...) mittavirhe ja koukuille piti porata kaksi paikkaa. "No ei hätää", totesi Leskirouva ja yritti olla rauhallinen, vaika haluaakin vaalia tapettejaan turhilta reijiltä.

Vihreä verho on muuten minun ensimmäinen verhoni ikinä. Tein sen Elina Kallin verhokurssilla Turussa, siitä taitaa olla ainakin 2 vuottaa aikaa.

"Mutta missä ihmeessä on minun kaunis pyyheliinatelineen suoja?", huomasi, kun Tane seisoi imurin letku kädessään  ikkunan vieressä. "No nyt sattui rouva niin, että kun otin noita poran jälkiä, niin imuri näköjään osui liian lähelle sitä suojaa", mumisi ja oli katuvaisen näköinen, "Minä kyllä saan sen sieltä pois, voitte olla varma", lupasi. Leskirouva totesi,  "Ei tarvitse, sattuuhan sitä, minä kyllä saan sen sieltä itse pois". Asia kirvelsi rouvamme mieltä, eipä auttanut kuin syyttää itseään, sillä häntä oli  tämän miehen aikaansaannoksista varoitettu...

Olohuoneen puolen verhotanko saatiin kiinni ongelmitta ja rouva oli tyytyväinen. Miehillä  sen sijaan urakka sen kun koveni: kalusteet vaihtoivat paikkaansa ja akvaario piti asentaa paikalleen." Mitä ihmettä" , kysyi rouva, kun akvaario loisti paikoillaan ilman vettä ja kaloja. "Missä minun kalani ovat, ja kaikki vesikasvit"? kysyi ja aavisteli pahinta.

Verhot on tehnyt minulle syntymäpäivälahjaksi nukkekotiystäväni Sari jo pari vuotta sitten. Kuva ei tee niille oikeutta. Näkyisikö seuraavasta paremmin:

"No tuota, kävi niin, että kun matkaa varten oli kalat pakattu kuljetustankkiin, se unohtui pihalle ja tässä pakkasessa fisut ja kasvit  ikään kuin poistuivat joukostamme", selosti Tane, joka juuri ja juuri sai pidettyä sisällään huomionsa, että akvaario muistutti enempi omaa jääkaappia - sisällä ei  muuta kuin valo! "Ehkä sen ääneen sanominen on viisainta liittää Huikka ja Kulauksen tiskillä annettavaan raporttin", päätti miekkosemme. Tajusi myös siinä samassa, että Leskirouvasta mitä ilmeisimmin löytyisi tiukkuutta, sen verran oli tuima ilme, kun tarkasteli akvaarionsa elikkojen tuhoa. "No, pitää sanoa nyt Tanelle, että onneksi akvaario on ehjä, se on sentään hyvä", totesi ja mietti, että positiivisella suhtautumisella kuitenkin asioita saa paremmin eteenpäin. Olihan kalusteet sentään kertaalleen vaihdettu uusiin paikkoihin, verhot tangoissaan  ja sähköistyksen suhteenkin (kauniin pyyheliinasuojan tuohoa lukuunottamatta) edetty.

Sähkömiehet olivat saaneet johtojen kulku-urat  lovettua. Näkymä ei Leskirouvaa vielä paljoa lohduttanut, sillä edessä olisi vielä lopullinen johtojen ja sähköpääkeskuksen kiinnitys...

Kävi todella niin, että kun imuroin poran ja noiden urien loveamisesta synytynyttä moskaa keittiöstä, imurini osui tuohon itselleni kovin rakkaaseen pieneen Huutonetistä löytämääni verhoon... Verhon laitoin peittämään tuon vanhan keittiökalusteen jääkaappia, koska sen ovea ei ole minulla koskaan ollutkaan. Pölypussissa verho ei ollut eli luullakseni se on tarrtunut jonnekin letkun mutkaan siinä olleen hammastikun ansiosta. Mieshenkilö lupasi auttaa huomenna asiassa. Akavaariossa ei ole vielä kaloja eikä muutakaan ja sen sähköt pitää vielä kunnolla vetää paikalleen. Akvaarion alle vielä mietin parempaa alustaa. Joskus sekin sitten kehittyy;D