Vappuna oli Huikka ja Kulauksessa "otettu ääntä".  Vanhoista opiskelukavereista koottu Sekakuoro Hengarit  harjoitteli nuottejaan ennen ensikonserttiaan ja siitäkös Tanekin innostui niin, että meni pitkäksi, kuten tavataan sanoa.  Vapun jälkeinen arki koittikin sitten likipitäen harmaana. Oli nimittäin sovittu, että viimeiset siivoukset ennen Pitslinnan asukkaiden takaisin muuttoa tehtäisiin heti ensimmäisenä arkipäivänä. Mutta kuinkas kävikään?

Uudet asukkaat ovat tulossa ja heidän tuloaan oli myös varmistamassa Villa Charlotten Rouva, joka oli luvannut nuorelle parille huolehtia rakennustarvikkeiden vastaanotosta, koska Islannin tuhkapilvi sekoitti Thaimaan lennot ja pariskunta joutui köllimään aurinossa muutaman päivän odotettua kauemmin. "Tänne oli tilattu uudet modernit laatat", totesi Rouva ja vilkaisi Taneen kysyvästi. "Missä  ne ovat, en näe niitä ja TIEDÄN niiden tulleen, koska kuittaisin rahtikirjan eilen" . Tane vilkaisi ympärilleen - laattoja oli, mutta... "Nämähän on VANHAT pois revityt laatat", kuului jäätävä tuomio. "Missä ne uudet ovat, kysyin minä?"  Eipä ollut miehellä muuta selostetta kuin  " Vein eilen pois , kun ne oli niin kumman värisiä, luulin niiden olevan poisheitettäviä ". Tuli miehelle hiki pintaan. Hän oli nimittäin ne jo "markkinoinut" virolaisille putkiremppamiheille luullen, että laatat olivat sekundaa .  "JAHA", totesi Rouva ja keräsi voimiaan kestääkseen taas tämänkin tilanteen.  - Oli Tanen onni, että kaikessa rakentamisessa oli ollut 4 kuukauden tauko, sillä Rouva "jaksoi" paremmin kuin hyvin tilanteen ankeuden. "Nyt me teemme niin, että Tane korjaa nuo epämuotoiset laatat pois ja minä tilaan uudet pikakuljetuksella. Sen jälkeen Tane ottaa ja siivoaa vintin, myös Villa Charlotten vintin, ja pihat  ja lisäksi Huikka ja Kulauksen edustan. Sitten Tane ilmoittautuu minulle ja lähdemme ostoksille, sillä alkava 4. kerroksen iso remontti edellyttää paljon hankintoja. Tästä ei sitten neuvotella. Piste.  Minä nyt sitten TOIVON, että Madridista tullut keramiikka ja pronssinen veistos sentään ovat ehjinä ja paikoillaan".  Mitä siihen mies muuta? Kulki Rouva perässä Galleria Bastettiin, jossa Galleristi Judith av Nådendahl Åbo hyräili innoissaan:

"Katsos nyt ystäväni", hehkutti Galleristi,  Madridin Okatemiasta  saapui tuo pronssinen patsas, jota jo jonkin aikaa ehdin odottaa. Sen nimi on Tanssija, eikö olekin hienosti liike vangittuna tuohon veistokseen?" Tane oli enempi kuin ihmeissään, mutta piti suunsa ja toivoi, että Galleristin hyvä tuuli tarttuisi Rouvaan. "Ja entäs sitten tämä keraaminen vati? Se on varsinainen löytö, senkin veljeni Juhan löysi  modernin taiteen hankintamatkallaan". Kyllä vain, hienoja olivat, piti Rouvankin ihastella - tosin vasta kun oli komentanut Tanen työhönsä, jotta saattoivat rauhassa kilistää kuplivaa päättyneen putkirempan kunniaksi. "Nyt saamme taas liiketoiminnan vauhtiin", sillä remontti oli Galleriaa ja  Vanhain Tavarain Liike Aito ja Kallista melkoisesti häirinnyt.

Alla pari kuvaa "Laattapisteen" tuotoksista eli siitä, mistä yllä oikeasti oli kyse: Muutama postaus sitten kerroin osallistuneeni minikeramiikkakurssille ja tulosta syntyi. Tosin kakkoslaatua - värit ovat kauniit ja kokemus kannattava. Muoto ja lasitus hiukan sinne päin ja  määrä on  valtaisa. Tein  laattoja melkoisen paljon kun vauhtiin pääsin ja tässä on vain murto-osa. Vaikeinta on, kun en tiedä mihin ne laittaisin... Eiköhän niille joskus paikka löydy, jos ei muualta niin "Tanelle kelpaa".

Vadit onnistuivat olemaan likipitäen sitä, mitä kuvittelin eli isoja ja värikkäitä: Tässä iso vati

Ja tässä pienempi (flyygelin päällä). Se on minun lemppani, kaunis väri ja pinta eivät tule esiin minun kuvaustaidoillani. Tykkään erityisesti tuosta "kuplamuodotuksesta" tuolla vadin sisäpohjalla.