Miehet mielestäni käyvät ihan erilaisissa löytöpaikoissa kuin naiset. Kun naiset pussittavat itselleen iltapalaa karkkihyllyjen reunamilla, miehen parveilevat samalla tavalla harras ilme naamallaan marketin olutvalikoimien äärellä. Kun naiset ostavat uuden sorttista mysliä tai rasvatonta jogurttia, miehet kaappaavat kauppakoriin uudenlaista sipsitölkkiä. Kun naiset tekevät harrastuslöytöjä, se melko poikkeuksetta merkitsee kirpparia ja jotain askartelu-käsityökauppaa. Ihan yksin liikkeellä ollessaan miehet ainakin joskus käyvät virkistävien juomien kauppapaikassa.Ja aina ei mielipiteet ko paikan tarkoituksenmukaisuudesta mene yksiin. Oletteko samaa mieltä? Yksi paikka tosin on, jossa kumpikin (melko monessa tapauksissa) keskittyy suunnilleen samaan: rakennusliikkeen minityökaulut kiinnostavat ainakin meidän Mieshenkilöä niin, että vermeitä on hankittu yli minun osaamiskykyni. Eilen oli täysin poikettava rutiinista: Harvoin saa Mieshenkilö niin paljon positiivista palautetta kuin sai, kun töistä ja kuntosalista tulessani tarkasteltavaksi ojennettiin tämä:
Ihan on aito englantilainen knalli! Löytöpaikka varmaan selviää kuvista.
Koko on parahultainen 1:12 ja siirtyy siis aarteiden joukkoon odottamaan lopullista sijoitustaan. HUOM: pullon sisältöä varmaan maistetaan ennen arkistointia - tosin vielä ei ole hattua irti otettu,D