Pitsilinnan 4. kerroksen Leskirouva oli suunnittelut viikonlopulla aloittavansa nukkekotikaappinsa sisustamisen.
(edit: kuvapäivitys 208.2012)


Kaunis nukkekotikaappi on Marian jouluswapin aarteita edelliseltä vuodelta.




Urakka oli odotuttanut jo yli vuoden, sillä ensin oli saatava uusi koti jonkinlaiseen    järjestykseen. Keittiössä vieläkin yksi hylly odottaa paikkaansa, mutta nyt saa olla, päätti hän ja hankki maalit ja tapetit rakkaan harrastuksen innoittamana.

 

Hieno syöttätuoli on Loten käsialaa.

 Kuinka sitten saatuikaan, että Tytär soitti ja ilmoitti, että PikkuSiskon pitäisi päästä Mummolaan, harjoitukseksi, perusteli  ja samaan henkeen muistutti hivenen huolissaan, että onhan nyt kaikki tarpeellinen, sänky ja muut tarvikkeet kunnossa? - Eihän tuollaisesta voi kieltäytyä, mietti tämä mummoudestaan onnellinen osa-aikainen kamreeri ja rauhoitteli Tytärtä, kaikki on valmiina. Itse asiassa vauvan tarvikkeet oli haettu vintiltä erittäin hyvissä ajoin. Tyttären käytössä ollut kehto, keinu ja nukensänky kulkeutuivat samalla kertaa vintin uumenista, ne putsattiin ja desinfiointiin tarkoin.  Rakkaudella jo Tyttärelle ommellut kehdon patja, lakanat ja tyynyliina myös pestiin ja silitettiin.



Kehto on ostettu, tosin tyttärenpojan tuunaama eli sitä hiottiin hiukan vanhemman näköiseksi. Pikkkehto ja keinu ovat  Marian tekemiä. Nalle on kännykkäkorusta. Liinavaatteet omaa designia, kuten myös tuo virkattu pikkupeite.

 Kun Tytär sitten toi aarteensa ensivisiitille, tuli selväksi, että kyseessä olisi muutaman tunnin vierailu. Niin, että hän ehtisi hankkia kastejuhlaa varten kaikki tarpeellisen. Vauvallahan ei ole hätää, kun hän syö jo pullostakin, totesi tilanteen tarkistettuaan. Ja sitten oltiinkin ensi kertaa mummon kanssan kahden.




 Vaipanvaihtoareena syntyi Leskirouvan sängylle, kun erillistä hoitopöytää ei ole.

 Tässä tilanteessa ei sitten tuo nukkekotikaappini edisty, pohti Leskirouva, kun kuunteli pienen ihmeen hengittämistä. Kummallista, miten pieni lapsi voi nukkuessaankin täyttää koko huoneen, hän huomasi. Minua on kyllä onnistanut, mietti vielä, kun tajusi, että kehdon tuhisijasta saattaisi hyvinkin tulla oivallinen nukkekotiharrastaja. Mutta miten ihmeessä minä tuon ihmeen saan hereille, mietti Leskirouva. Hän vain nukkuu ja kohta äitinsä jo palaa. Onpa hyväuninen vauveli, mietti hän samalla hiukan kehtoa ravistellen. On se nyt kumma, jos ei ollenkaan herää enkä minä saa edes vaippa vaihtaa ja ravisteli uudelleen... Herättiinhän siitä lopulta...





Tämmöinen hieno pieni neito tuo vauva sitten on!  Voitin tämän  Pirren/  blogissa olleessa "surunaaman" nimiehdotus postauksessa. Ehdotin Almaa ja se oli Pirren mielestä osuva nimi. Palkintona tullut ensimmäinen pikkuyllätys oli murskaantunut Itellan leimasinkoneen  välissä. Juuri ja juuri siitä erotin, että kyseessä oli vauvanukke. Kun tilannetta suruissani Pirrelle raportoin, hän lohdutti sanomalla, että odotas vaan hiukan aikaa. Ja kyllä uuden  paketin avaaminen toi hymyn huulille. Tämä pieni on ilmiselvä tyttö ja sopii minun tarinoihini enemmän kuin hyvin. Kiitos Pirrelle! - Kuten huomaatte, olen ottanut käyttöön ensimmäisen nuken...
Oikein hyvää äitienpäivää blogissani piipahteleville!