Mieshenkilö oli kaksi päivää oikein pääkaupungissa seminaarissa. Hotelli oli likellä alan kauppaa. Olin ehdottanut siellä piipahtamista - ei heti raavaalle miehelle mieleen tulisi mennä sinne yksin. Vedin kuitenkin oikeasta narusta, kun sanoin, että tärkeintä ei ole se,mitä sieltä tuot, vaan ajatus siitä,että olet hetken minua siellä miettinyt... No, kotiin tullessaan antoi heti lempisuklaatani - oli saanut hotellin pisnesluokan huoneesta, johon oli "joutunut" siirtymään, kun tavallisen huoneen hanat suolsi vain ja ainoastaan tulikuumaa vettä  (miksi minulla ei ole koskaan noin huonoa tuuria?). Seuraavaksi sain ruttuisen muovipussin, jossa oli sitten kuulema Ystävänpäivä lahja. Kun kysyin, että eikö pitäisi odottaa ja avata vasta sunnuntaina,oli vastaus, että "Ei kun heti, on kivampi niin". Ja olihan se:

Hieno kenkien putsaussetti! Mieshenkilön mielestä "taitavat olla liian hienot Tanelle, mutta sopivat kai Pankinjohtajalle" ... Eikö ole hyvin kouliintunut minun Mieshenkilö? Pankaa siskot paremmaksi! Kuvassa olevat lapikkaat on viikonlopun löytö Liedon suunnalta - ne menevät  taatusti Tanelle. Muuten sitten meneekin kaksi seuraavaa yötä kärvistellessä ihan joulukalenterin tyyliin. Postipoika toi Marialta kirjeen, jossa luki Saa avata 14.2. .  Tyttäreni antoi  houkuttelevan "sinetöidyn" pussin ja ohje oli sama. Onneksi Jatan kuoren sai avata ja sieltä ilmaantui mitä kaunein kortti,teemaan taitavasti sommiteltu leivos tervehdyksenä.

 

Tilannetta pelasti myös työpaikan kaima (Nukkekotilehdestä tuttu, varustamoperheen talosta kirjoittava Eija), jonka antamassa pikkuyllätyksessä ei ollut avauskieltoa. Kyllä henkäsin, kun nämä sieltä esille sain:

Krookuksia! Kahta väriä, ihan "aidoissa" pikkuisissa istutusruukuissaan,multa mukana. Kassissa lukee Handelsträdgård Vik & Co - Uumoilen,että siitä liikkeestä vielä kuulemme kaikki myöhemmin enemmän!

Näillä eväin siis Ystävänpäivää odottamaan ja tässä odotellessakin jo toivotan kaikille blogissani piipahteleville aurinkoista kevättä ja hyvää Ystävänpäivää!