Galleristi oli päättänyt, että gallerian avajaisia ei enää lykätä. Niinpä hän peruutti taidehankintamatkansa Lontooseen ja ryhtyi tuumasta toimeen. Kotigallerian eteinen ja keittiö olivat pahasti kesken ja ennen niiden valmistumista kutsuja avajaisiin ei voi laittaa postiin.  Tane yritti Galleristin pihalla nähdessään väistellä, mutta ei auttanut... Eikä aikaakaan, kun tämä Pitsilinnan "luottomies" huomasi jälleen kerran olevansa "saappaita myöten savessa", niin kuin hän myöhemmin raportoi Huikka ja Kulauksessa Baarin Isännälle. "Oli meinaan hirveä urakka", totesi tämä tuhattaiturimme tuopposten välillä, "Ensin piti krapata vanha ovi, sitten repiä näkyviin eteisen vanha rappukäytävään näyttävä ikkuna, hankkia siihen lasitiilet ja tapetoida - lattian laitosta puhumattakaan, nääntyy siihen raavaampikin mies".

Eteisen lattian kanssa kävi hullusti - kuinkas muuten, kun Tane on asialla?Ensimmäinen, Tanskasta asti saatu lattia meni rullalle - taisi Tanen liimasekoitus olla liika vetistä... "Mahtoiko silmälasit jäädä kotiin", puuskahti Galleristi tarkastaessaan urakan vaihetta ja nähdessän rullalle kääriytyneen lattian, "Ei auta, uusiksi vaan, palkka maksetaan vasta, kun tulos tyydyttää", sanoi hän ja kääntyi koroillaan. "Ja turha odottaa välipalaa tämmöisestä möhläyksestä". - Seuraava versio pysykin sileänä ja kiinni lattiassa, tilanne lähestyi  likipitäen optimistista!

Viereinen pikkukeittiö sai sekin lattiansa, tällä kertaa melko hyvin liimaa tottelevaa korkkia. Tapetitkin onnistuivat kuten miten... Kunnes seuraava katastrofi ilmeni: "Jospa laittaisin eteisen ovenkin jo paikoilleen", myhäili hyvän tuulensa saavuttanut Tane (valkoviinilasi mielessään), "ja kutsun sitten arvon leidin vasta katsomaan..."

Ovi on paikoillaan, samoin vanha lastulevyn alta löytynyt porraskäytävään antava ikkuna. "Väri on kyllä aika kirkas", mietti Tane sitä maalatessaan, "mutta kaipa se on taiteellinen, kun gallerian eteisestä kerran on kyse". Tarkkana tunnettu Galleristi tajusi heti katastrofin... hyvä kun henki kulki ja saí sanottua (ties kuinka monennen kerran), että "Taisi nyt käydä niin, että Tanen saatavat muuttuivat minun korvausvaatimuksiksi" - Nimittäin, tämä tarkkaavainen katsoja tajusi heti, että eteisen ja keittiön päätyjen tapettikuosi oli vaihtanut paikkaansa... Eikä siinä kaikki: ikään kuin silmissä eteisen upea, vasta lakattu lattia alkoi kupruilla... "Nyt riitti", kiljahti (parahti?) Galleristi, "parempi että Tane häipyy eikä enää astu jalallaan minun Galleriaani. Siitä voi olla Tane ihan varma. Ja tästä kyllä kerrotaan muillekin, niin että kaikenlaiset lisätienistit tässä taloyhtiössä loppuivat tähän".  Aika lailla lyötynä Galleristi soitti Pankinjohtajan Rouvalle, joka oli tilanteesta kauhuissan. "Voi ändå herregud sentään", sanoi hän kimmeltävät lattiakuprut nähdessään... "Nyt meidän pitää keittää kaffet ja ottaa baakelsit. Ja totta kai en liten snaps till.

Yhdessä nämä arvon naiset sitten soittivat vielä Villa Charlotten Rouvan paikan päälle. Tunnetusti tarkka naisihminen veti henkeä ja tarvitisi järkytykseensä heti "lääkettä", niin pahalta tilanne hänestäkin ensi hätään näytti. Mutta kolmannen lääkepikarillisen jälkeen alkoi maailma (ja lattia) näyttää paremmalta. "Nyt pitää katsoa asiaa opitimistisesti" totesi hän, ja kertoi nähneensä kauniita mattoja, joilla moiset kuprut piilotetaan. - Onneksi on ihmisiä, jotka ymmärtävät ja jotka keksivät keinot silloin, kun hätä on suurin!