"Nå visst", myhäili Pankinjohtajan Rouva tyytyväisenä ,kun luottotoimittajan ravut otettiin pakkauksesta. "Den här gången ska jag keittä raput ihan mig själv", pohti ääneen Pankinjohtajalle, joka avusti dekoreerausta muistaen vielä viime vuotisen mukavan saksiniekkajuhlan Villa  Charlotten pariskunnan luona.  "Du måste väl komma ihåg, että ei mene ulos rapuhattu päässä, niin kuin senaste år kävi",  totesi rapulientä mittaava vaimonsa. - "Nå  ny är der färdigt", totesi vielä kun katseli olohuoneen pöytää.

Ovikellon soidessa oli juomatkin lastattu tarjoilupöytää markkeeraavalle pikkujakkaralle. "Som aperitiv ska vi ha Campari", totesi tämä muuten kovin hiljainen naisihminen lievän ohjaavasti miehelleen, joka oli varmuudeksi maistanut punaisen katkeron laatua pariinkin otteeseen. "Pitäähän tehtailijalle olla parasta mahdollista", mietti mies itsekseen tyytyväisenä.

Pöydän kaikki antimet ovat  Jatan 

Hyväntuulisena paikalle saapunut Villa Charlotten pariskunta totesi pöydän aistikkaasti katetuksi. "Näyttää Pankinjohtajan Rouva unohtaneen kuitenkin servetit" , totesi Rouva, mutta huomasi aperitiivia nauttiessaan, että niiden etsintä olikin jo käynnissä keittiön puolella.

Yhtäkkiä alakerrasta kuului outoa ääntä. Pankinjohtajan Rouva oli anteeksipyytävän näköinen ja totesi, "K-kauppiaan barn on kaverit ja barnvaktin kanssa kanssa sielle, dom har någon slags party", totesi ja lisäsi: " Det kan hända, että ääni kuuluu lepi, dom har rummut också där". Meteli muodostui siinä ystäväpariskunnan alkudrinkkiä nauttiessa niin kovaksi, että yhteistuumin rouvat päättivät käydä tarkastamassa tilanteen. Miehet jäivät "vahtimaan rapuja".

Toden totta, kahdet rummut, kissakin melkein kalan astiassa ja lastenvahdin tee jätetty TV -huoneen pöydälle. "Men herregud ändå", totesi Pankinjohtajan Rouva. "Här finss  ihan kalaassit på", kun näki mitä herkkuja oli ruokahuoneen pöytään asetettu.

"Taita olla pannkaka ja lettu lasten herkku, ja miten on katettu niin, ette ei ole servetti ollenka?", ihmetteli kattauksen askeettisuutta.

Tässäkin pöydässä on luotettu rapuja toimittaneeseen catering-palveluun. Taimmaisena näkyvät pikkukakkuset on ystäväni Turkin tuliaisia.

"Voi hyvänen aika sente, meteli on niin kova, että minä pelke minun keräysposliini mene sönder ", sanoi ja ehdotti yläkertaan palaamista. Pannarikekkerit kun tuntuivat melkoisen viattomilta, vaikka meteliä olikin. "Jääköön sotku vanhempien hoidettavaksi", totesivat ystävykset yhdestä suusta.

 Yläkertaan palattauaan rouvat íhastelivat noita kallisarvoisia posliinipatsaita ja pikkunukkeja ja sitten ryhdyttiin nauttimaan ravuista.

Pikkuposliinipatsaat  ovat Turun antiikkimarkkinoilta (mahtaisivatko olla Kupittaan saven, en tiedä.) Hyllyllä istuvat nuket ovat Lontoon Pollocks Toy Museumista samoin kuin pöydässä olevat "Camparilasit", jotka taitavat paremminkin olla viinilaseja, mutta palvelevat hyvin muussakin juomassa.

Rapuessut ja -lakit ovat omaa viimevuoden tekoa.

Illan edetessä alkoi Pankinjohtajan Rouvakin innostua. Pieni puna poskillaan hän lauloi antaumuksella snapsilaulujakin: "Helan går, humpsasarallarallei, Helan gååååååår..."

 Laulunluikausen loputtua kumpikin rouvista totesi mieshenkilöiden kadonneen. "Nyt ei ole kyse roskien viemisestä, se on varma,"totesi Villa Charlotten Rouva, koska roskat vielä haiskahtivat keittiön puolella. "Nå jaa, jag ska koka kaffe, ja menemme sitten hämtama miehet. Mine usko, että dom finss i källaren", sanoi Pankinjohtajan Rouva ja annosteli espressoa jälkiruokakakun seuraksi. "Tarkoitatko sinä hyvä ystäväni, että miehemme ovat menneet Tanen luo kellariin sitä hirveää traktoria ja niitä vetokärrejä katsomaan?"

"Ja visst, sitä mine tarkoitan", myönsi Pankinjohtajan Rouva. "Anta miesten olla siellä ja me olemme täällä pienen stund, ei voi sille mitään, että masiinat kiinnosta miehet enempi kuin meidän henkevä sälsskap", totesi ja kaasi ystävälleen lasillisen lohduketta. "No olkoon", totesi Villa Charlotten Rouva, "Ei kai se haittaa, jos siellä nyt hetken ovat. Mutta ei kai heillä niitä rapuhattuja- ja essuja ole päällä?"