"Olen monet vuodet luottanut täällä yhteen ja ainoaan kuusimyyjään", totesi Villa Charlotten Rouva, kun lopulta puolilta päivin sai seurakseen Tanen ja Opiskelijanuorukaisen. "Kai teillä nyt on mitta mukana, kuusen pitää olla 245 cm korkea enkä hyväksy mitään latvan katkomisia, sillä se tuhoaa kuusen luonnollisen graafisen olemuksen. Leveys on tärkeä, samoin tuuheus ja tasaisuus. No, näillä ominaisuuksilla sen löydämme tuota pikaa".

Kun Tuomiokirkon ympäri oli menty kaksi kertaa,alkoi miesten huumori olla tiukilla. "Eikös tämä olisi hyvä", yritti Opiskelijanuorukainen ties kuinka monennen kerran, mutta sai kuulla heti, "Liika kapea, oksia katkennut ja tuollainen selvä reikä tuolla takana. Kun minä hankin kuusen, sen on oltava hyvä. No, tuollahan se lopulta on se meidän monivuotinen kuusenmyyjä, nyt mennään tuonne, luulen että siellä on juuri minulle varattuna sopiva kuusi. Otetaan sitten kaksi, kuten oli puhe eilen, kun hyvä löytyy. Muokataan vielä vartta kirveellä sitten sieltä alhaalta niin, että varmasti mahtuu kuusenjalkaan ."  Kun miehet sitten kuuset kädessään suuntasivat kohti Villa Charlottea, kävi selväksi, että Rouvalla oli omat suunnitelmansa. "Minä käyn nyt vielä ostoksilla, miehet viette kuuset kotiin ja muistatte, että ne laitetaan sulamaan ensin autotallin ja varotaan, että yhtään oksia ei katkea ja latvojen on säilyttävä ehjinä myös.  Kuuset Tane muistaa, että laitetaan niihin valurautajalkoihin eikä mihinkään muovijalkoihin, taso on oltava. Ne valurautaiset ovat olleet meillä aina. Tänään ei ole sitten muuta, huomenna pitää laittaa valot ja nekin laitetaan ennen kuin otetaan kuusi sisään, en halua että tulee neulasia ja sotkua turhaan".

Miekkoset pääsivät perille ja menivät raportoimaan Huikka ja Kulaukseen, jossa oli kuusenhalureissun aikana tapahtunut ihmeitä: Ei ainuttakaan vilkkuvaa valoa... "No niin, nyt luulisi arvon Rouvan olevan tyyväisen", hymähti Baarin Isäntä, joka oli yksinään oman päänsä mukaan luonut mielestään viime vuotta paremman joululookin. Lasikuusi, hiukan kimmeltävä viime vuoden joulunauhaa varaston perältä...

Ja  liput  vaan rennosti roikkumaan - ei kuusta mailla halmeilla. "Nyt siitä päästiin eikä toista enää tule" sanoi ja totesi vielä, "Vieköön sen toisen kuusen sitten vaikka omalle pihalleen. Miellä riittää nyt tämä".

"Tuo kaunis kranssi on ainut myönnytykseni", sen olen saanut   yllätyslahjana ja siitä pidän. Tosin ei sillekään ole vielä koukkua, joten laitoin sen kaksipuolisella teipillä. Kaikki asiakkaatkin ovat sen merkille panneet". -  Muuten näytti tämän korttelibaari jouluasussaan ihan entiseltään, enempi miesmäisen karulta ja käyntännölliseltä - ihan tarkoitukseensa sopivalta.