"Nyt on pojat meille taloyhtiöön tullut tarkka naisihminen. Se on tuo kamreeri, Leskirouva. Just sunnuntaina siellä laittoivat tapetit ja tänään näin, kun rouva saapui kotiin kassit tapettirullia pursuten", totesi Tane tauollaan Huikka ja Kulauksessa. "Kirjastonhoitaja oli paikalla, kun uudet vuodat laitettiin seinille. Ovat ystävysytyneet, kaupungin työntekijöinä tuntevat toisensa entuudestaankin jo", totesi ja arvosti kovasti omaa pientä taukoaan, jonka saattoi viettää ilman naisihmisten alati arvostelevaa seuraa. "Lumitöitä pojat piisaa ja vielä pitää itsensä meikämannen rahjata katollekin. Kirjastonhoitaja - työpaikkansa työsuojeluvaltuutettu  -  pakotti laittamaan turvavyötkin päälle", puhisi ja pyyhi sitten kuitenkin verraten tyytyväisen näköisenä olutviiksensä hihansuuhun. Pyysi samalla kulmakarvojaan kohottaen toisen samanlaisen. Elämä alkoi maistua.

"Olen nyt  sangen tyytyväinen tapetteihin, kun päätin vaihtaa tuon toisen huoneen hempeämpään kukkakuvioon", totesi Leskirouva Kirjastonhoitajalle, jonka kanssa joivat teetä urakan päätteeksi alkuillan iloksi. Sähkömiehetkin olivat toimineet sovitusti ja pari uutta lamppuakin oli katossa.

"Nukkekotini ullakon ikkuna oli muuton tuoksinassa irronnut, mutta onneksi löysin sen ja liimaan takaisin", selosti ja vaikutti tyytyväiseltä.

"Tämä kalusto on mieheni peruja ja haluan sen säilyttää", totesi, vaikka sitä hiukan liika miehisenä pitikin. "Mitä jos pyytäisimme Galleristin ja Pankinjohtajan Rouvankin paikalle tilannetta arvioimaan. Tarvitisisin paikalle myös Villa Charlotten Rouvan, sillä hän osaisi neuvoa minua muutaman vanhan huonekalun entisöinnissä". Tuumasta toimeen.