Pitsilinnan 4. kerroksen Leskirouva oli suunnittelut viikonlopulla aloittavansa nukkekotikaappinsa sisustamisen.
Kaunis nukkekotikaappi on Marian jouluswapin aarteita edelliseltä vuodelta.

  Urakka oli odotuttanut jo yli vuoden, sillä ensin oli saatava uusi koti jonkinlaiseen    järjestykseen. Keittiössä vieläkin yksi hylly odottaa paikkaansa, mutta nyt saa olla, päätti hän ja hankki maalit ja tapetit rakkaan harrastuksen innoittamana.

 
Hieno syöttätuoli on Loten käsialaa.

 Kuinka sitten saatuikaan, että Tytär soitti ja ilmoitti, että PikkuSiskon pitäisi päästä Mummolaan, harjoitukseksi, perusteli  ja samaan henkeen muistutti hivenen huolissaan, että onhan nyt kaikki tarpeellinen, sänky ja muut tarvikkeet kunnossa? - Eihän tuollaisesta voi kieltäytyä, mietti tämä mummoudestaan onnellinen osa-aikainen kamreeri ja rauhoitteli Tytärtä, kaikki on valmiina. Itse asiassa vauvan tarvikkeet oli haettu vintiltä erittäin hyvissä ajoin. Tyttären käytössä ollut kehto, keinu ja nukensänky kulkeutuivat samalla kertaa vintin uumenista, ne putsattiin ja desinfiointiin tarkoin.  Rakkaudella jo Tyttärelle ommellut kehdon patja, lakanat ja tyynyliina myös pestiin ja silitettiin.


Kehto on ostettu, tosin tyttärenpojan tuunaama eli sitä hiottiin hiukan vanhemman näköiseksi. Pikkkehto ja keinu ovat  Marian tekemiä. Nalle on kännykkäkorusta. Liinavaatteet omaa designia, kuten myös tuo virkattu pikkupeite.

 Kun Tytär sitten toi aarteensa ensivisiitille, tuli selväksi, että kyseessä olisi muutaman tunnin vierailu. Niin, että hän ehtisi hankkia kastejuhlaa varten kaikki tarpeellisen. Vauvallahan ei ole hätää, kun hän syö jo pullostakin, totesi tilanteen tarkistettuaan. Ja sitten oltiinkin ensi kertaa mummon kanssan kahden.



 Vaipanvaihtoareena syntyi Leskirouvan sängylle, kun erillistä hoitopöytää ei ole.



 Tässä tilanteessa ei sitten tuo nukkekotikaappini edisty, pohti Leskirouva, kun kuunteli pienen ihmeen hengittämistä. Kummallista, miten pieni lapsi voi nukkuessaankin täyttää koko huoneen, hän huomasi. Minua on kyllä onnistanut, mietti vielä, kun tajusi, että kehdon tuhisijasta saattaisi hyvinkin tulla oivallinen nukkekotiharrastaja. Mutta miten ihmeessä minä tuon ihmeen saan hereille, mietti Leskirouva. Hän vain nukkuu ja kohta äitinsä jo palaa. Onpa hyväuninen vauveli, mietti hän samalla hiukan kehtoa ravistellen. On se nyt kumma, jos ei ollenkaan herää enkä minä saa edes vaippa vaihtaa ja ravisteli uudelleen... Herättiinhän siitä lopulta...



Tämmöinen hieno pieni neito tuo vauva sitten on!  Voitin tämän  Pirren/  blogissa olleessa "surunaaman" nimiehdotus postauksessa. Ehdotin Almaa ja se oli Pirren mielestä osuva nimi. Palkintona tullut ensimmäinen pikkuyllätys oli murskaantunut Itellan leimasinkoneen  välissä. Juuri ja juuri siitä erotin, että kyseessä oli vauvanukke. Kun tilannetta suruissani Pirrelle raportoin, hän lohdutti sanomalla, että odotas vaan hiukan aikaa. Ja kyllä uuden  paketin avaaminen toi hymyn huulille. Tämä pieni on ilmiselvä tyttö ja sopii minun tarinoihini enemmän kuin hyvin. Kiitos Pirrelle! - Kuten huomaatte, olen ottanut käyttöön ensimmäisen nuken...
Oikein hyvää äitienpäivää blogissani piipahteleville!

-Oletko muistanut kultaseni, että meillä on tässä keväällä hääpäivä, rupatteli Villa Charlotten Rouva muutama viikko sitten iltapalaa laittaessaan. -Krrhm, kuului  Herran taholta ja ilme alkoi lähetä  kiusaantunutta. Sitä ei tosin vaimo nähnyt. Miespolo oli vuotuisen ongelmansa edessä - tuon tärkeän päivän muistaminen jo sinänsä olisi lahja puolisolle, joka hetken mietittyään päätti olla vasten tapojaan hiukan säyseämpi . -Tulehan iltapalalle, pyysi Rouva ja mietti, että tällä iltapalalla mies kuin mies saadaan ymmärtämään TÄRKEITÄ ASIOITA



-Oikein on herkkuasi Jatan kalakukkoa, totesi ja antoi Herran leikata kunnon siivut. Kysyi sitten  viattoman ystävällisesti, - mahdoitko kuulla, mitä kysyin?  Muistatko, että meidän 20-vuotishääpäivämme on lähestymässä?  - Muistan toki, Herra yllätti selkeäsanaisesti  suoraan vaimoa silmiin katsoen. Rouva mietti tovin moista varmuutta ja päätti kiusata  hiukan lisää. - No, mikä se päivä sitten on, muistatko? - Se on 27.5. tuli kuin pyssyn suusta.  Rouva oli hetken hiljaa, katseli Herraa, pani merkille, että epävarmuus kasvoi (pientä liikettä pöydän alla päivämäärän tarkistamiseksi, tajusi Rouva, sormus  ei  kuitenkaan nykimisistä huolimatta irronnut).  - Voi kultaseni,  meni sentään  kuukausi oikein,  totesi rohkaisevasti ja mietti seuraavaa siirtoaan.
- Jos kerron sinulle päivän, niin onko mahdollista jutella tässä  iltateetä juodessamme  mahdollisesta lahjasta?  (Aika hyvä vaihtokauppa tämän tomeran naisen mielestä).  - Kyllä, itse asiassa minä jo olenkin ajatellut sitä lahjapuolta ja mietin, että kävisimme kultasepän liikkeessä (Herra sai pisteet itselleen). Rouva oli enemmän kuin tyytyväinen. Sitten kuuli miehensä selittävän kalakukko suussa, - Sinä tarvitset uuden kellon, mennään yhdessä, niin voit valita. Ottaisit sellaisen kauniin, ikään kuin korukellon.   Rouvalla surrasi: Mitä tuollaiseen voi todeta? Miten kerrotaan miehelle, että kello ei ole tämmöisen juhlaan sopiva lahja?  Nainen tarvitsee ihan muuta, niin kuin Marilynkin totesi aikanaan...
Muutaman viikon kuluttua hääpäivänä  Rouva oli kattanut  pöytäänsä.  Muutama vieras oli kutsuttu tilannetta juhlistamaan. Tavoistaan poiketen ei ollut pyytänyt Herraa kattausta katsomaan, kun oli piilottanut sinne oman lahjansa Herralle.  Hiukan hermostutti tuo ajatus siitä omasta mahdollisesta kellosta.  Keskustelua  toki oli käyty ystävällisessä hengessä ja Rouva toivoi, että asia oli tullut ymmärretyksi.


Siinä samalla Herrakin tuli, kaatoi juomaa ja oli itsekseen kummallisen iloisen näköinen. Pyysi sitten Rouvaa, - Tulehan nyt tänne, kilistetään, ennen kuin vieraat tulevat. Nosti lasin ja sitä itselleen ottaessaan Rouva huomasi pöydällä  muutakin:

Kello on Larissan taitavista käsistä ja sormus pussukkoineen ystäväni Sarin valmistamat.

Samettisen pussukan päällä oli mitä kaunein sormus!  Ja siinä vierellä somasti Rouvan ostama lahja. - Mikä olisikaan parempi lahja kuin kello, juhlaan kuin juhlaan.  Miehelle. Siitä Rouva on ihan varma.

Tämä tarina on tosielämästä. Meillä Mieshenkilö ei ymmärrä naisia, jotka tykkää sormuksista. Mihin niitä tarvitaan niin montaa? Selitä siinä sitten. Minkä kokosin naisringin, jolle kerroin ongelmasta ja Mieshenkilö sai sitten kuulla usealtakin taholta sopivissa kohdissa, ihan ystävällisesti,  miten romanttinen lahja sormus olisi...että miten se sopii juuri 20-vuotishääpäivään. Ja sainhan minä sitten sen.  Tosin tätä kirjoitettaessa sitä vielä tehdään sopivaksi minun sormeeni.
Ja mitä minä sitten Mieshenkilölle annoin?  Taskukellon. Ja uuden salkun.

Galleristi ja Pankinjohtajan Rouva olivat aamulla äkkipäin tavatessaan panneet merkille, että Mallinalun ja Kiekkoilijan asunnon liepeillä oli aika hyörinä. -Nå men det är visst ju därför att Kiekkoilija ha  kommit hem att spela jeekiekko med leijon joukke, totesi Pankinjohtajan Rouva. Galleristi havaitsi myös muun syyn. -Taitaa olla nyt niin , että tuo muoti- ja sisustuslehtiä  seuraava Mallinalku saa kuin saakin oman kotispansa. -Olen kuullut, että hänellä on vapaat käden asunnon suhteen. -Kiekkoilija ei paljoa muuta voi kuin hellittää kukkaronnyörejä, kun mutimediaviesteissä saa kuvia Mallinalun hankintasuunnitelmista.  Näin juuri Tanen kantavan sinne suuntaan laattoja ja hanoja. - Nå just, kommentoi Pankinjohtajan Rouva ja soitti hetimiten Villa Charlotten Rouvalle. Olihan kyse putkien vetämisestä ja siinä saa olla tarkkana, että ei tule turhia vahinkoja Galleriaan ja Vanhain Tavarain Liike Aito ja Kallis puolelle.


- Nå vad skulle jag ny säga, totesi Pankinjohtajan Rouva, kun uteliaina menivät katsomaan tilannetta. - Det är så svart här, on niin kovin musta teelä, mitä ihmettä teme meina?   Samassa saapasteli paikalle Tane, jolla oli asiasta selvästi arvoin rouvia parempaa  tietoa. - Kuulema tulee kultahanat ja tuo hopeapöytä laitetaan paluupostissa kauppaan. - Nämä indingon siniset (tälle Galleristi ja paikalle kiiruhtanut Villa Charlotten Rouva tuhahtivat) laatat tulevat suihkuseinän koristeraidaksi  ja minä sain tehtäväkseni ne sinne tänään laittaa. - Kuten arvon rouvat huomaavat, sanoi ja osoitti seinustaa - ne edustavat sisustustrendien viimeistä huutoa.


Niinpä näyttää, niin viimeistä, että rappausaine lienee unohtunut, totesi Galleristi  lyhyesti ja ehdotti paikalle saapunelle Mallinalulle, että tämän kannattaisi soittaa paikalle asiallinen ammattimies. - Tane voi sen sijaan kantaa sieltä autosta sisään  kotispan tuolin,  komensi Villa Charlotten Rouva, kuin olisi omaa taloaan sisustellut.

 
-Tässä on, puhkui Tane, joka alkoi olla jo puuhasta väsähtänyt. - Tällä tuolilla ei varmaan Kiekkoilija ístu, mietti enemmän itsekseen, kun purki kalustetta kääreistään. Katselleessan potkimiesten toimintaa, Tane ei muuta voinut kuin ihmetellä. - Kultahanat ja kaikki, mistähän on ideat tämmöiseen saatu. -Ja missä täällä pyykki pestään, tuumi tämä asioita joskus todella käytännöllisesti lähestyvä mies. - Neiti Mallinalun mukaan suihkuun tulee myös samaa hanamallistoa ja että suihkuseinäke tulee  olemaan lasia, raportoi naisjoukolle . - Ja niiden suhteen Mallinalku ei sitten anna tuon Tanen touhua, opastivat kaikki kolme tätä laatutyötä arvostavaa naista. - Miten on, sopiko nyt, että jag hämtä lite "skumppa", liksom man säger, site on litet kvar ännu. Ja totta kai fröken Mallinalku on sydemellisesti välkom också. - Mitä jos siirrymme kaikki Galleriaan, ehdotti Galleristi.   Ja niin mentiin.

 
Kotispan valmistumisen kaksi ilmeisintä vaikeuttani ovat a) lasisinäisen suihkukaapin liimaus ja b) kultaisen hanaston kehittäminen suihkukopperoon. Suihkukaapin on minulle tehnyt veljeni muutama joulu sitten omalla studiollaan. Millä ihmeellä lasisaumat saa toisiinsa kiinni. Kokeilin silikonia, suttua tuli. Onko olemassa jotain lasiliimaa? Vai uskaltaisiko kokeilla kuumaliimaa? Kuvassa Mieshenkilö miettimässä ongelman syvintä olemusta (krumeluuri tuoli on Stockan joulumarkkinoiden joulukuusen koriste ja valurauta-amme on huutonettilöytö).

Kevät ei aina ole yhtä juhlaa. Ei vaikka on Vappu.

Tyynyllä ruttuun käytetyt Nessut. Lohtua Rosa Liksomista ja Kiroilevasta Siilistä.

Ja muustakin.

Onneksi pönttöuuni lämmittää.

Kukkiakin on istutettu -  eivät nekään kukkeimmillaan ...

Ulkona on jo aamu - ei haluta herätä...

Sotkua on joka puolella.

 Perintöarkussa  kapiotkin.

   

  Hyllyllä saunapyyhe ja mehukannu. Sauna vain ehti jo kylmetä.

Oma tupa, oma lupa.

Vanha maaseudun kansakoulurakennus toimii asuintalona.  Omistaja arvostaa perinnerakentamista. Kaikki säilytetään, mitä voidaan. Makuuhuone on ollut kansakoulun opettajainhuone. Pönttöuuni on nuohottu ja palotarkastajan hyväksymä ja lattia alkuperäinen, tosin valkeaksi kuullotettu. Vintiltä löytyneet opetustaulut ja ruokasalin seinälle unohtunut Presidentin muotokuva ovat paraatipaikalla.  Alvar Aallon klassikko naulakko löytyi opettajainhuoneen eteisestä. Ikkunalaudalla oleva Marsalkan valokuva oli rehtorin huoneessa.  On kevätilta. Mitä oikein on tapahtunut?

Tässä työssä on likipitäen kaikki itse tehtyä. Uuni on entinen sipsipurkki, patteri aaltopahvia, naulakko Bilteman lautaa ja tikkua. Lattiat samoin Bilteeman laatutavaraa, puukolla reunoista nyrsitty. Kattolamppu deodoranttipullosta, pöytälamppu helmistä ja paperivuuasta.  Valaisimet toimivat. Arkku, harja ja sihveli ostettu ja tuunattu, ostettu on myös avainnippu.  Ikkunat ovat valmisikkunoita, sänky ja tuoli Huutonetti-löytöjä, sänky maalattu ja korotettu. Nukke on lahja (hiukset koirankarvaa), sukat saatu.

Osallistuin Nukkekotiyhdistyksen pienoishuonekilpailuun, jossa tänä vuonna oli aiheena Makuuhuone. Työn nimi on "Huomenna on kaikki paremmin"

 Oikein mukavaa Walpuria kaikille blogissani piipahteleville ;)

- No nih pojat, sanoi Tane tyytyväisenä, pyyhki olutviiksensä, kopautti kolpakolla pöytää ja nosti kulmakarvaa merkiksi siitä, että juomalle jos toisellekin oli sijansa. Huikka ja Kulauksessa oli kevätilta parhaimmillaan. Vapuksi odoteltiin mukavaa säätä.

- Villa Charlotten Rouva matkasi aamutuimaan pääkaupunkisheudulle, kuulema Herra tulossa ulkomailta kotiin. Rouva meni vashtaan, kun sinne shuuntaan oli menossa. Jotkut laadukkaat messut kuulema. Että makuuhuonevinkkejä saishi.  Viish shiitä pojat, katsokaa, mitä Tehtaan  varashtoista taas löytyi. Näillä shaamme Walpurin tunnelmaa!

-Aika totinen on tämä kaveri, totesi Opiskelijanuorukainen, ja mielessään ennusti, että  Rouvan paikalle saapuminen voisi muuttaa oivalliset suunnitelmat. - Siihen asti kelpasi dekoreerata, niin kuin Rouva sanoo, tuumi nuorukainen ja löysi itselleen heti suosikin ovenpieleen nojaamasta:

-Pianossha istuu melkein Elton John, hykerteli Tane, kun asetteli  hahmoja paikoilleen.

Baarin Isäntä puhdisteli laseja ja kaatoi talkoojuomaa miehille. - Onkin odotettavissa  hyvät Wapunalusjuhlat, tuumi  ja muisteli niitä kertoja, jolloin Tanen "teemakoristelut" olivat saaneet ankaran tuomion tietyltä taholta. - Myönnettävä on, että kaikkiin kertoihin oli osunut sangen tuottoisat ja iloiset hetken ennen Rouvan väliintuloa, mietti vielä ja otti itsekin tavoistaan poiketen lämmikettä.

-Tätä pinkkitaulua en vielä kiinni laita, tohelsi Tane, mutta nosti sen tuolille turvaan. -She pitää kiinnittää sheinälle erikoisliimalla, jota minulla ei nyt juuri ole mukanah.

-On se pojat vaan niin, että kyllä tämä kotiolot voittaa, sanoi Tane ja kopautti  pöytää. -Minulla on kotivappu jäänyt miettimättä, muisteli ja mietti, mistä siivoamisen siellä aloittaisi...

Ihan on poikamiehen luukku tämän miekkosen asunto!

Mieshenkilö tuli kotiin viikon New Orelansin matkaltaan. Olin toivonut "jotain pientä" niin kuin tapana harrastuksen myötä on. Huikka ja Kulauksen Wappukoristeet on matkatuliaisia. Olin niistä ihan onnesta soikeana, niin kuin olen joskus kuullut sanottavna. Tässä muuta kuva niistä vielä:

Woodoo -nukkeja paikallisten käsityöläisten tekeminä. Niissä oli ohjeet ja mukana myös neula! Tuo naamari on mardi gras juhlaan liittyvä kapistus. Käärme menee varmaan myös Rouvan pelotteeksi jonnekin joskus :D

Tässä pienemmät woodoo -hahmot, ne on tehty tulitikkujen varaan. Niissä myös ohjeet ja neulat. Ankkahanmot on posliinia.

Eikös ole veikeät?

Tämä on tehty langoista (näitä olen löytänyt myös Suomesta kotisiwan kassanpäädyistä joitakin malleja). Kassin pohjalta löytyi vielä muutakin, joiden suhteen olen hiukan epävarma. Olivatko ne minulle vai kertoivatko ne enempi Mieshenkilön kiinnostuksen kohteista?