Ei hätää vaikka Huikka ja Kulaus odottaakin sisäinteriöörinsä remppaamista - juomaa voi nauttia tämän mannermaisen oluttuvan uuden uutukaisella kesäterassilla. Pöydäksi löytyi Betanikadun Puuvilla Tehdas - Betaniagatans Bomoll Fabrik Ab:n pölyisestä varastosta vanha Tehtaan ruokasalin pirtinpöytä. Tane ei innoissaan edes pölyjä pyyhkinyt, vaan pöydälle  kannettettiin juomaa ja hiukan huikopalaakin aikamoista tahtia. Olihan kesä ja kuuma.

Huomannette myös mitä tyylikkäimmän aurinkovarjon? Sille Villan Rouva ei millään olisi antanut suostumustaan, onhan näkymä hänen Villansa kivijalan juurella, mutta liekö helle pehmittänyt tämän muuten niin selkeästi oman päänsä pitävän Rouvan, kun varjo sitten paikalleen jäädä sai.

Opiskelijanuorukaisen olotilakin on melkoisen messevä: Tane pisti rivakasti (kerrankin...) toimeen ja parissa päivässä oli soljuvassa yhteistyössä saatu asunnon ilme stailattua  "Pientä pintaremonttia" mukaillen. Ottaen huomioon ah niin kovin miehisen näkökulman aiheeseen,  saattoi Villan Rouvakin todeta, "Hyvin olette saaneet tähän 70-lukua - mistä ihmeestä nuo tapetit tulivat?". - Ihan kuin eivät olisi kysymystä kuulleet (tapetit kun olivat Tanen omatoiminen puoliluvaton löytö tehtaan varastosta), jatkoivat miehet omaa pohdintaansa, sillä edessä oli kiintoisa vaihe:

Opiskelijanuorukaisen asunnon edustalla olisi juuri parahultainen vanha ja viihtyisä piha-alue, joskin asfalttia vaan. Silmissä nimittäin siinsi oma terassi... Siispä vielä kerran retki  Puuvilla Tehtaan alueen lukemattomiin varastoihin ja pian oli ilo ylimmillään.

Opiskelijanuorukainen huikkasi Baarin Isännän mukaan urakan päätteeksi katettuun pöytään. Tosin tarjolla oli vain nestemäisiä tuotteita, mutta se ei tunnetusti tätä miesporukkaa haittaa.  Baarin Isännän  työt jaksavat odottaa.  Juomia laskee hätiin kutsuttu Opiskelijanuorukaisen tyttöystävä Kondiittori.  Opiskelijanuorukaisen työt (Huikka ja Kulauksessa hänkin, soittaa, laulaa, tiskaa,vääntää oluhanaa) alkavat vasta ensi viikolla.

"Tästä ei pidot parane", totesi Tane kun pyöräsuojasta löytynyt laatikko kääntyi pöydänjalaksi ja autotallin kätköistä esiin kaivettu vanha pöydänkansi jalojen juomien annistelualueeksi. "Mikäs tässä on ollessa", tuumi miekkonen olutviiksiään pyyhkien, "Nyt saa kesä tulla".

Villa Charlotten kivijalassa sattuu ja tapahtuu. Putkiremontti osoittautui  kiinteistössä välttämättömäksi ja  koko kesä nyrjähti sijoiltaan ainakin Opiskelijanuorukaiselta ja Baarin Isännältä. Puhumattakan Villan Rouvasta, jolla tunnetusti on tarkka silmä ja omasta mielestään ns varma maku asiassa kuin asiassa. Hän sai vastuulleen remontin valvonnan. Herralla riittää työtä Puuvilla Tehtaan hoitamisessa. Suuren remontin yhteydessä jouduttiin Opiskelijanuorukainen häätämään hänelle itselleen todella mieluisasta 70-luvun henkeen ja väriin sisustetusta kaksikerrosasunnostaan Villan kivijalan vasemmalla sivulla. - Tosin hän sai uuden asunnon kivijalan "paraatipuolelta". Paha vain, sen värimaailma oli enempi Rouvan käsitys "nuorten modernista sisustustyylistä". Myös Baarin Isäntä oli huolissaan, totta kai - paras kesäsesonki ja juuri parahiksi saapuneiden helteiden aikana tuli muutaman tovin seisokki myyntiin... ja juuri kun kesäterassi piti laittaa pystyyn.

Kuvassa autotallin alla Opiskelijanuorukaisen uusi koti.

Tosiasiassa talon alla oleva lipasto oli syntynyt jo alunperinkin onnettomien tähtien alla ja edessä laskeutuvien ovien saranamekanismi ei kestänyt. Parin korjauskerran jälkeen puuseppäni, Framilla, Nousiaisten suunnassa, teki lohdutukseksi kokonaan uuden. Nyt toimii. "Sivuasunto"  toimii nyt kuin vanhan ajan leivinlauta eli se liukuu kiskoilla auki. Lipaston koko sisus poikkeaa alkuperäisestä: pinnat on maalattu valkoiseksi ja se onkin kaunista, mutta näihin huonetiloihin ei ihan passeli - siis remppaa tiedossa...

Remontissa kävi hiukan hassusti - Rouva ei ollut riittävästi paikalla ja huonetilojen maalauksessa oli unohdettu hänen vartavasten antamansa ohje. Niinpä pinnat olivat muodikkaasti kauniin valkoiset sen sijaan, että lattioissa oli käytetty puuta, hänen mielilattiamateriaaliaan...

Opiskelijanuorukainen oli enempi kuin vaisu uuden, yhdessä tilassa olevan kotinsa sisustettuaan. Ekotorilta hankitut mööpelit näyttivät orvoilta lumenvalkeassa  ympäristössään. Tane Pitsilinnasta ehti hätiin. Hetken ähmisteltyään tämä nokkela miekkonen totesi - "No jo on melkein yhtä valkoista kuin Mallinalun huusholli, tosin tuolit on täällä enempi meikäpojan makuun. Mutta hätäkös tässä, pannaan tuulemaan..."   Ja sitten Tanen johdolla nämä ennenkin remppaa yhdessä tehneet kaverukset päälystivät lattian laudalla (tunnettua Bilteman grillisytykettä, ei liimattu, ensiavuksi vain aseteltu paikoilleen). Tanella kun oli Pitslinnan varastossa sitä itseänsä "vaikka muille jaata".

Eipä tuo lattia vielä paljon asukkaan mieltä auttanut. Maalaamaton kun on vielä. Tunnelma ei huoneessa ole oikea, pitäisi saada se 70-luku takaisin... Look on vastoin tämänekotori-elämätapa-tyylisen miehen vakaumusta. Baarin Isäntäkin ehti hätiin tilannetta katsomaan.  Lykkäsi kouraan urakkaoluset ja sanoi: "Jos yhtään lohduttaa, niin tulkaa käymään Huikka ja Kulauksessa - niin on vaaleeta sielläkin, häikäsee vallan. Lattiat, katto ja seinä - ei edes paneelinpätkää jäljellä" . Samassa Villan Rouvakin tuli paikalle ja miesten ihmetykseksi hän oli samaa mieltä. Sen lisäksi, että hän oli harmistunut oman kodinhoitohuoneensa lattiasta, hän jaksoi sympasiteerata jopa Baarin Isäntää: "Ei voi baari olla näin vaalea", totesi Rouva ja soitti siltä seisoviltaan hovihankkijalleen Bauhaus Decoriin ja selosti ongelman...

"Nyt me teemme miehet näin", sanoi hän jo reippaaseen tuttuun tyyliinsä, "Ystäväni tuo tänne nyt itseliimattavan laminaattilattian, te kiinnitätte sen ja sitten saamme Huikan ja Kulauksen edes hiukan muistuttamaan sitä kotoisaa korttelikapakkaa, joka se ennen oli".  - Ja näin tehtiin. Pitäähän kapakan maine säilyä!

Huikka ja Kulauksen lattialle laitoin EA-tyyliin tapettia, joka kaukaisesti muistuttaa korkkia. Sitä ei ole liimattu, vaan niin lattian kuin myös koko kuppilan dekoreerauksen suhteen on vuorossa tuunauksen tuumaus. Seuraavaksi ainakin pitää tehdä paneeli, joka nyt tästä kapakasta nyt puuttuu kokonaan. Se nimittäin oli liimattu paikoilleen entiseen lipastoon (sitä oli vasemmalla seinällä).

Kodinhoitohuone (vas) pitää miettiä myös kokonaan uusiksi - niin on valkoista lattiaa myöden, aikaisempi oli lipaston omaa väriä. Tähän suunnittelen tummaa puulautaa.

Entä mitä sitten tapahtui Opiskelijanorukaisen entisen asunnon paikalle ilmaantuneelle vetohyllykölle? Sitä tovin ehdin miettiä, kunnes krizzen hieno lahjalaatikko antoi suunnan...

Tein siitä kahden kerroksen näyttelytilan. Nyt saan itselleni mieluisia pikkutarvikkeita esille - niitä kun on hankittuna yhden kerrostalon tarpeisiin eikä tuo talo ihan nopeasti valmistu! Ja mukavinta on, että voin aina vaihtaa tarvikkeita, kun siltä tuntuu. Tätä hyllykköä en aio maalata tai tapetoida, se jääköön kunnon gallerian tavoin vaaleaksi.

Ylähyllyllylle keräsi kauan kaapissa olleita ruokatarvikkeita - ja löytyipä varastosta myös vitriinejä - tuo oikeanpuoleinen osoittautui hankalaksi ,kun sen malli kapenee ylähyllyä koden. Iso osa ruoista ovat taitavan Jatan käsialaa, mutta mukana on myös muiden tekemiä, osa valmiina ostettuna, kuten vasemman vitriinin thai-annokset ja lattialla olevat laatikolliset pizzasiivuja ja kierrepullia. Vaaka on todellinen aarteeni!

Seinälle löysin hauskan koristeen, se on ihan ohutta balsan tapaista, käsittääkseni se on lasinalunen (tai jokin roikotettava koriste, ks reikä keskellä päälakea), mutta käy ihan hyvin ns sabloonamaalauksena...

Alahyllylle laittoin muita mieluisia löytöjäni, osa maailmalta matkoiltani, osa Suomen markkinoilta ja osa huutonetistä. En ryhdy tässä luettelemaan niitä taitureita, joiden käsistä nämä ovat. Rakkaita ja upeita jokaikinen.

Hyllykkö on pannunalunen ja narutikkaat muistaakseni veneen pullonavaajan avaimenperä.

Erityisen onnellinen olen tuosta roskiksesta, joka pitää tuunata vihreäksi ja laitaa L&T logo kylkeen - menee aikanaan Tanelle pihalle ;D

Näillä mietoksin aloitan lomani, josta vääntäytyi hieman erilainen kuin olin tuuminut. Hermo ei anna periksi jättää lipaston asukkaita oman onnensa nojaan. Tanekin on kuulemma ilmoittautunut urakkaan mukana, on miehellä hiukan aika pitkä, kun Pitsilinnan väki on kesälaitumillaan. Tosiasiassa Tane tietää, että Villan Rouva tunnetusti pitää hyvää huolta remppaporukoistaan ja toiseksi, kuka voisi vastustaa remonttia olutsammioiden äärellä - ei ainakaan Tane! - Pitsilinnan Galleristillakin on sitten valmista -  kutsuja avajaisiin parhaillaan suunnitellaan. Niistä juhlista sitten hiukan myöhemmin!

Vierailin Juhannusaattona uusien perunoiden hankintareissulla sadetta paossa Uudessa Apteekissa (Turussa Kaskenahteessa omaa oluttaan valmistava, dekkaristi Reijo Mäen suosima kuppila). Mieshenkilö oli enempi kuin tyytyväinen tauosta - ja erityisesti olusestaan. Apteekin seinällä oli turkulaisen taitelija Matti Heleniuksen sykähdyttävät "afrikkalaiset naamat". Ne oli valmistettu kollaasina käytämällä vanhojen roskakuilujen kansia ja muuta likipitäen tarpeetonta. Nenää markkeerasi tuon kannen kahva. Hienot. Kun niistä ei yhtäkään minulle yrityksestä huolimatta myyty, päätin yrittää itse. Tässä alkua...

Tarvittiin ruosteinen lapio...

Lasten nallipyssyn nallisarja... (punainen on turhaksi jäänyt harjoitelma, lautaselle tehty) ja kellonremmin kiinnitinosa...

Lusikoita ja niiden päälle maalia... ja sitten vielä suu...

Siellä se on, Galleristin seinällä, suoraan Afrikan viidakosta... Arvaatteko, mistä suu on kehitetty?

Sen itse asiassa kehitti Mieshenkilö, joka oluthetkestään kiitollisena osallistui askarteluun... Sehän on tietysti verhonipsun  stopparista... ja hiukan maalia päälle...

Mieshenkilö yllätti muutenkin. Tänään on syntymäpäiväni ja olin sen kunniaksi pienillä (alleviivattuna pienillä) ostoksilla. Löysin todella kivoja ruokia Hallittaresta. Mieshenkilökin oli muistanut...

Tiedä sitten onko tämä pieni säästöpossu vihje siitä, että alkaa olla aika säästää vai oliko se vain muuten hänestä mukava esine. Possussa on ihan oikea reikä lantteja varten. Kun vaan olisi niin pieniä rahoja - onko niitä muuten kellään?

Näissä synttäritunnelmissa on kiva jatkaa iltaa - lomakin alkaa jo ensi viikolla ;D

Parin tinkikierroksen jälkeen (todella, opas ohjeisti avuliaasti tinkimisen jaloon taitoon) tämä ystävällinen, suomalaiseen makuun jokseenkin lipevähkö miekkonen ehdotti ”visit mai kasin restoraant, veri kut fuut” … tiesi, totta kai, että nestevajauksessa sitä suostuu mihin vain.

Kuvassa  ystävälleni Riitalle valmistunut kebab-baari, sijainti kuvitteellisesti Turkissa, jonne ystäväni matkaa pakoon syntymäpäiväänsä. Työn nimi on "Väkevä vai mieto?" - kysymys, jonka kuulee ainakin Turussa Kuningas Kebabissa asioidessaan. "Kuppila" on tehty ALKON puulaatikkoon; rakenteet ovat pullojen tukipuita. Oikealla on kapea suhruinen kuja vesiränneineen.

Ja kas kummaa, ”serkun” ravintola olikin ihan kulman takana. Ystävällinen, valkoiseen (?) takkiin kääriytynyt mies tarjosi heti ”madaam, velkoom drink” ja sen siemaistuaan matkalaisemme rutistivat laukkujaan kainalon alle entistä tiukemmin – päässä huimasi, niin oli väkevä mutta kieltämättä virkistävä tuo outo juoma. Mihin ihmeeseen oltiin tultu?

Sitten piti kertoa, mistä ollaan ja kauanko ollaan: ”Veer juu koom, hau long stei” kokkimies sai siinä touhutessaan kummasti maailman kiireet unohtumaan ja matkalaisemme nauttimaan vielä toisenkin juoman. ”Fiinland, veri nais piipol, mai freend teö visit long taim ökou” – ihmeellistä, että sitä törmää täällä ihmiseen, jonka tuttuja on ollut kotomaassamme, tuumivat turistimme ja tunsivat olonsa jo peräti mukavaksi. Oltiihan sitä 50-vuotispäiväretkellä...

Uuni on tehty pahvilaatikosta ja golffareiden tiistä ja maalattu ruiskumaalilla. Lisänä vessapaerirullaa ja harsokangasta (maalattua) ja tuikkukynttilän kuorta. Uunin kaapin kahva on kuivamustekynästä. Valaisin itse tehty, samoin pikkupöytä.

Ja kun taxikuski Ali  ja ”serkkunsa” Mohammed  tämän kuulivat, alkoi tohina. Oltiinhan basaarien parhaassa kebab-ravintolassa. ”Ai plän juu veri nais paarti, juu pei mii veri smool moni, ai öreints eevritink”, lupasi taitavasti annoksia siinä samalla luova kokki  - ja serkkunsa säesti, ”jees, madaan trast mii änd mai kosin, vii meik juu veri kuut servis. Ai kom, ket juu, sou juu Marmaris pest pleis and aaftör juu koom, iit, trink veri vel”.

Helmiverhon valmistaminen vei aikaa ja hermoja. Väliseinäkkeen "ikkuna-aukko" syntyi kun yhdistin pullojen tulkipuita uuteen järjestykseen. Ränni on pilli.

On juhlapäivän ilta. Sankaritarta hiukan jännittää, mutta pieni rohkaisuryyppy Marmariksen  omaa  Raki - juomaa  helpottaa ja matkalaisemme suuntaavat kohti matkan aikana jo melko tutuksi käynyttä ravintolaa (kuppilaksi mieluummin sitä keskusteluissaan kutsuvat).

Kebab -pötkylä on viinipullon korkista veistetty ja päälle maalia. Sinappi ja ketsuppi kuin myös pullot hyllyllä ovat Lomudal -silmätippojen ykstittäispakkauksia. Pitaleivät on taikataikinasta, osa vihanneksista ostettu, kebab-liha ja kiinankaali fimo-massasta. Lautaset ovat maalattuja pullonkorkin sisuksia. Posliiniastiassa olevat viinipullot ovat Pariisin lentokentän turistikaupasta.

Kujan päässä häämöttävä luuta on hevosenhäntäjouhta. Kujan laatat ovat kananmunankennosta.

Mikä mahtaa olla Marmariksen kepappikuppiloiden omavalvonnan taso? Kuvasta päätellen ei kovin huikea... Tosin  tuholaisten torjuntaa on yritetty (ks. No Pest pullo).

Pikkuhyllykkö on  tavallista kattolistaa. Seinustalla oleva teline on jonkinlainen laboratoriotarvike (pipetointiin käytettävä ehkä?).

Kirjastonhoitajan ja ystävänsä mielestä kuppilan isännän kebabit ovat liki kotikaupunki Turun Kuningas Kebabin veroisia.  Mutta eivät ihan, sillä aina on syytä epäillä turistikaupungin ruokapaikkojen hygieniatasoa ja omavalvonnassa tapahtuvia laiminlyöntejä. Toistaiseksi pienet mahaväänteet ovat poistuneet   ”lääkeryypyllä” (rakilla).  Sisään astuessaan isäntä  ojentaa  itse valmistamansa lahjan, joka on odottamassa - kuinkas muuten - lattialla.

Lattialla oleva kakku on "toroskan" hienoa työtä, kakkulaatikko omaa tekoa.

Lahden markkinoilla olin minäkin monen muun seassa ja ihmettelin sitä taituruutta, jota esillä oli. Omat hankintani tukivat lähinnä Galleristin lähestyviä avajaisia.  Lisäksi löytyi Pankinjohtajan Rouvan kauan kaipaamaa "Myrna" kahviastiastoa...

Löydettyään suuresti ihailemiaan Myrna-kahvikuppeja perät kaksi ja siihen kannun ja pullavadin oli Pankinjohtajan Rouvan HETI katettava pöytä ja kutsuttava alakerran Galleristi kahville jo markkinapäivän iltana. Samalla siinä pöytää kattaessaan Rouva päättii aamulla mennä kirpputorille metsästämään lisää kuppeja. - Galleristilla muuten menee jo hiukan paremmin: kun edellisen kerran kotigallerian valmistumista raportoitiin, oli katastrofi enemmän kuin suuri. Lattia kupruili kimmeltäen eteisessä, tapetitkin oli osin väärin - siis mikään ei sujunut. Mutta kuinkas kävikään? Seuraavana aamuna olivat kuplat poissa ja lattia mitä hienoin... "Taisi tulla oltua aika julma Tanelle", mietti Galleristi itselleen epätyypillisen katuvana - etenkin, kun urakkaa oli vielä melkoisesti jäljellä... "Mikähän nyt neuvoksi, kun keittiö on vielä kesken ja kaikki taulureijätkin poraamatta?"

Lohdutukseksi tilanteesen hän hankki Lahdesta komean lehmäntaljan ja laittoi sen lattialle, vaikka remontti ei ole likikään valmis.

Kuvassa näkyy oviaukko eteiseen ja sen SILEÄ lattia - värikäs häkkyrä on Judithin löytö Venetsian bienalesta - se on varsin moderni vaatenaulakko. Lattialla oleva krokotiilinnahkainen kassi ja taempana näkyvä matkalaukku ovat Judithin Lahden löytöjä myös. "Naulakossa" oleva vihreä sateenvarjo löytyi samalla reissulla.

Galleristin keittiön remppa on vielä alkutekijöissään, mutta sinnekin tuli Lahden matkalta hankittua astioita. Varsin passelit tähän moderniin minikeittiöön, joka tulee palvelemaan lähinnä taidenäyttelyjen vieraiden kestityksessä...

Siniset baarijakkarat on saatu lahjaksi jo aiemmin - tässä maisemassa Judithimme sitten aikanaan nauttii myös aamuespressonsa.

Lisäksi muutamia muita tarpeellisia hankintoja - en erikseen laita keneltä mikäkin on, koska en muista kaikkien myyjien nimiä - mutta ihania ovat ja tarpeen  joka ikinen ;)

Erityisen onnellinen olen noista pikkutipuista ja niiden äitilinnusta - ovat lasia ja vanhat! Kaikki syötävä menee Galleristin avajaistarjoiluksi - takana näkyvä makkara on tarkoitettu Tanen lepyttämiseen.

On kello taskuun ja käteen, kynttilä, kauniita astioita,tauluja ja yksi kaktuskin... Kun näitä katselee, ei voi muuta kuin huokaista - onneksi loppukesällä on vielä yhdet markkinat, sillä pari juttua (ihan vaan pari) jäi vielä hankkimatta...